Viimeinen sana
Tämä ei ole kirjoitus siitä, mitä kaikkea Pariisin ja Beirutin iskujen takana on, eikä kirjoitus siitä, mitä tunteita ne kussakin herättivät tai jättivät herättämättä. Tämä on kirjoitus siitä, miten pelolla ruokittu nationalismi vastauksena siviileihin summittaisesti kohdistettuun terroriin on harvinaisen huono peliliike.
Ymmärrän sen, että yksityishenkilöt halusivat sympatian osoituksena esimerkiksi vaihtaa Facebookissa profiilikuviinsa trikolori-filtterin – olkoonkin, ettemme tiedä, mitä mieltä uhrit olisivat olleet muistamisestaan kansallisvaltion lipulla ylipäänsä tai nimenomaan Ranskan valtion lipulla.
Ranskan valtion lippu on kuitenkin hyvin monenlaisen vallankäytön ja hyvin monenlaisten valtasuhteiden symboli. Tietenkään trikolori-somettajia ei voida syyttää Ranskan valtion menneistä tai nykyisistä teoista, mutta siitä huolimatta valtion lipun käyttö myönteisessä merkityksessä uusintaa näitä valtasuhteita. Pienistä puroista syntyy suuria jokia ja niin edelleen.
Monet eurooppalaiset valtiot yrittävät käyttää iskuja omiin tarkoitusperiinsä, joiden luonne on pääteltävissä aiemmin luetelluista vaatimuksista.
Se taas, että Facebook tällaista mahdollisuutta poikkeuksellisesti tarjosi, on politiikkaa. Tämä ei ole kuitenkaan edes kirjoitus Facebookin politiikasta, vaan kirjoitus siitä, miten tällaisia tilanteita on helppo hyödyntää erilaisiin poliittisiin projekteihin. Mekanismi on ideologiasta riippumatta yksinkertainen: pelolla hallitaan.
Olemme nähneet jo muun muassa seuraavanlaisia vaatimuksia: rajavalvontaa tiukennettava entisestään, viranomaisille sekä valtion tiedusteluelimille lisää valtuuksia ja netti tarkempaan valvontaan. Painavaa näyttöä näiden toimien tehokkuudesta vastaavien iskujen estämisestä ei ole. Niiden haitat sen sijaan ovat ilmiselviä.
Ranska on jo luvannut armeijoille, poliisille ja vankiloille lisää rahaa ja valtuuksia. Valtiojohto julistaa terrorisminvastaista sotaa kuin Yhdysvallat toistakymmentä vuotta sitten. Erona Suomesta katsoen vain on se, että muistaakseni vuonna 2001 täällä keskimäärin pidettiin sellaista julistusta julistajineen vähän kaheleina. Mitä ajattelemme nyt?
Mielipidettämme ei kysytä, EU:n puolustusministerit ovat jo lupauksellaan Ranskalle mahdollistaneet sotilaallisen avun. Ranskan puolustusministerin mukaan se voi tarkoittaa apua esimerkiksi ”Syyria-operaatiossa”. Ranska on jo pommittanut Syyriaa. En ole sodankäynnin asiantuntija, mutta tuskinpa pommit niin tarkkoja ovat, että osuvat vain vaarallisimpiin kohteisiinsa.
Sen sijaan ihan oikeat asiantuntijat ovat arvelleet, että jos Eurooppa hätäpäissään sulkee rajansa ja alkaa syyttää pakolaisia – jotka pakenevat vastaavaa terroria – terroristeiksi, on järjestö päässyt tavoitteeseensa. Sekä kyseisellä järjestöllä että useilla nationalistisilla ja fasistisilla järjestöillä on siis yhteisiä tavoitteita.
Isis sai mitä halusi, eli herätti pelkoa ja heitti bensaa rasismin liekkeihin. Sen edun mukaista on, että viha sen mielestä ”vääränlaisia muslimeita” kohtaan kasvaa.
Samaan aikaan monet eurooppalaiset valtiot yrittävät käyttää iskuja omiin tarkoitusperiinsä, joiden luonne on pääteltävissä aiemmin luetelluista vaatimuksista. Vaatimusten toteuttamisessa auttavat nationalismi ja rasismi, jotka puolestaan ovat polttoainetta terroristeille. Soppa alkaa olla aika sakea.
Tila ei tässä riitä Yhdysvaltain kätilön roolin käsittelyyn terrorismin synnyssä saati Ranskan kolonialistisen historian perkaamisen, joten todettakoon vain, että hyviä aikeita voidaan hyödyntää huonoihin tarkoituksiin. Siksi esitän kainon toiveen, ettemme luovuttaisi itseämme vallankäytön välineiksi aivan helpolla.
uutiskirje 