Aulis Ruuthin ajatukset (Viikkolehti 20.11.) ilahduttivat. Niissä yhdistyy kokemuksen antama tieto terveeseen arvioon siitä, että puoluetyön tulisi olla vapaa tempoiluista. Sen sijaan tulisi keskittyä arkiseen puurtamiseen.
Minäkään en ymmärrä, mistä kummasta idea puolueen puheenjohtajaa koskevasta sitovasta jäsenäänestyksestä on siinnyt. Onko olemassa vaara, että vasemmistoliitossa siirryttäisiin ”kimilsungmaiseen” vallanperimyskäytäntöön, ja se halutaan näin estää?
On huolestuttavaa, jos puolueessa päätöksiä tekevät eivät tunne omia sääntöjä ja yhdistyslakia, mihin epäilyyn Aulis Ruuth viittasi. Pyörä on jo keksitty, se tulee vain saada pyörimään.
Minulla on nykyiselle ja tulevalle puoluejohdolle kaksi neuvoa:
1. Keskittykää politiikan tekemiseen, olkaa siinä niin hyviä asiantuntijoita kuin osaatte samalla kuunnellen jäsenten ja kansalaisten ajatuksia ja tuntoja.
2. Pitäkää järjestötoiminnassa johtotähtenä arkisen perustason puoluetyön tukemista älkääkä rakennelko hallintohimmeleitä, joiden varaan mitään kansanliikkeitä ei voi rakentaa.
PS. Jos neuvoa-antava jäsenäänestys koskisi koko puoluejohtoa (pj, varapj:t ja puoluesihteeri tai vaihtoehtoisesti koko puoluehallitus) mielipiteeni asiasta olisi toinen, siis myönteinen.
uutiskirje 
