Viimeinen sana
Tunteet käyvät kuumina työpaikoilla. Hallituksen pakkolait ja leikkaukset suututtavat ihmisiä.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) pelasi AKT:n syylliseksi kaataessaan yhteiskuntasopimuksen. Se myös provosoi ilmoittamalla neuvottelujen loppumetreillä keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen olevan historiaa.
EK on ajanut paikallista sopimista kuin käärmettä pyssyyn. Tämä on todellinen tavoite. Sille ei kelvannut tarjous kahden vuoden nollasopimuksesta ja työrauhasta. Se näki tilaisuutensa tulleen työmarkkinoiden neuvottelujärjestelmän alas- ajoon.
Sipilä voi aivan itse katsoa peiliin, jos nyt ei olekaan kivaa ja jos lakkoja pukkaa ensi syksynä.
Työntekijöiden etuudet on taisteltu. Nyt Sipilän hallituksen aikana taisteluapparaattia romutetaan. Uhka on myös mahdollisuus. Ay-liike saattaakin selvitä ryvetyksestä vahvempana, ainakin jäsenmäärältään.
Työehtoja ja palkkoja heikentävien pakkolakien säätäminen ei onnistuisi, jos vasemmistopuolueet olisivat hallituksessa. Äänestäjien enemmistö halusi nykyiset päättäjät.
Kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb julisti jo ennen eduskuntavaaleja sopimisen vanhanaikaiseksi. Nyt hän pitää suunsa tässä asiassa supussa.
Sen sijaan perussuomalaisten – itseään työväenpuolueeksi luonnehtivan joukkueen – eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho oli ilmoittanut avoimesti viime viikolla puolueen tavoitteena olevan ay-liikkeen vaikutusvallan alasajaminen.
Terho oli uhonnut, että ay-liike on saatava polvilleen ennen kuin puolueen gallupkannatus laskee alle 10 prosentin. Hän oli ryhtynyt perumaan puheitaan huomattuaan, ettei ollutkaan vuorineuvosten tilaisuudessa.
Sipilän hallitus pelaa ideologista peliä. Hallitus kaappaa työmarkkinajärjestöiltä – EK:n tuella – sopimisen oikeuden. Hallitus teki hopeatarjottimella EK:lle tarjouksen pakkolaeista. Sipilä voi aivan itse katsoa peiliin, jos nyt ei olekaan kivaa ja jos lakkoja pukkaa ensi syksynä. Pääministeri sai EK:lta sitä mitä tilasi.
Yhdenvertaisuuden ja sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta hyvinvointivaltio on ollut parasta. Sipilän jälkeisessä Suomessa ei ole hyvinvointivaltiota. Palkkaerot kasvavat ja perheiden – ja etenkin naisten – kannalta tärkeitä palveluja leikataan.
Myös subjektiivinen päivähoito-oikeus romutetaan, työttömyysturvaa leikataan ja kaikkein pienituloisimpien sosiaali- ja terveyspalveluja korotetaan noin 30 prosenttia.
Korotukset ja heikennykset maksatetaan pienituloisilla. Eläkeläiset, työttömät sekä muut työelämän ulkopuolella olevat maksavat. Vastuu kustannuksista ja palvelujen heikennyksistä siirtyy hoivan ja hoidon saajalle. Maksujen korotukset eriarvoistavat. Terveyserot ja eriarvoisuus kasvavat väistämättä.
Suurin ja kauskantoisin uhka on koulutuksellinen ja sivistyksellinen tasa-arvon rapautuminen. Sen tien päässä on luokkayhteiskunta, jossa rikkaat todella rikastuvat ja köyhät köyhtyvät.
Kaikki tämä tapahtuu laillisesti, oikeistoenemmistöisen eduskunnan päätöksillä. Sipilän vaalikakkara on osoittautunut tuhoisaksi pienituloisille. He ovat joutuneet valtion velan maksajiksi.
Miten kauan ihmiset katsovat sivusta?
uutiskirje 
