Pienimuotoisen englantilaisen aviodraaman pariskunta on eläköitynyt viihtyisään kotiinsa Englannin maaseudulla. Lapsettoman pariskunnan vaimo (Charlotte Rampling) on entinen opettaja, miehen (Tom Courtenay) työt on tehty tehtaalla. Viime mainittu antaa itsestään kuvan pitkän linjan vasemmistolaisena.
Kaksikon yhteisissä(kin) kohtauksissa painottuu naisen osa. Joskus hän on saattaa olla kuva-alassa yksin, vaikka mies olisi äänessä. Tämä on perusteltua draaman luonteen kannalta. Syynä miehen saama kirje, joka nostattaa ison tunnemyrskyn myös ja ennen kaikkea naisen sisällä. Kirjeen myötä vuosikymmenten takainen menneisyys muuttuu piinallisen eläväksi.
Vaimoa alkaa kalvaa epäily siitä, ettei puoliso ole ollut täysin rehellinen suhteessa uudelleen pintaan nousseeseen menneisyyden lukuun. Kaksikon 45-vuotishääpäiväjuhlan toteutuminen ystävien kesken vaarantuu.
Kamarifilmimäisen intiimi draama tavoittaa esimerkillisesti kirjallisen lähtökohdan: kirjoittaja-ohjaaja Andrew Haigh on onnistunut luomaan konstailemattoman persoonallisen elokuvallisen version novellista. Brittifilmi on huomionarvoinen tuttavuus tavassaan hahmottaa yksilön ajatuksia, tunteita ja tuntemuksia vähin äänin ja keinoin – tässä elokuvassa ei taatusti ”elämöidä”.
Dialogi on melko vähäistä. Painopiste on naispäähenkilön ilmeissä, katseissa ja vaikenemisessa, joka draamallisessa mielessä on paljon puhuvaa. Näennäinen tapahtumattomuus muuttuu pikku hiljaa tihentyväksi jännitysnäytelmäksi: tapahtuuko jokin purkaus vai ei?
Haighin ohjauksen johdonmukainen hiljentyneisyys ilmenee hyvinkin hitaina kamera-ajoina. Kohtauksia ei kuitenkaan ole tarpeettomasti venytetty, Haigh ei leiki 2000-luvun Antonionia. Parisuhdetuuletuksena 45 vuotta pitää selkeän etäisyyden myös suurten eurooppalaisten klassikoiden Bergmanin ja Rossellinin visiointeihin.
Tunteiden kaikuluotausta
Brittifilmissä ei harrasteta pinnistetyn taiteellista vääntöä, vaan hienovaraista ajatusten ja tunteiden kaikuluotausta. Tähtäimessä on pitkän parisuhteen kaari. Sen myötä tarina kulkee verkkaisessa tempossa ja aika yksinkertaisin eväin. Se on perusteltua siinäkin mielessä, että päähenkilöiden suhteen ulkokuori on harmoninen aina näkyvästi mukana olevaa maaseutuidylliä myöten. Tervetullutta piristettä ihmissuhderintamalle tuovat kohtaukset pariskunnan tuttavapiirin seurassa.
Paitsi ohjaajan, 45 vuotta on myös näyttelijöiden elokuva. Tom Courtenay on hyvä, mutta Charlotte Rampling näyttämön valtiatar kohtausten lukumääränkin perusteella mitattuna.
Ramplingin vaatimattomalla tavalla ylväs, perushillitty olemus ja särmikkäät kasvot hehkuvat vahvaa läsnäoloa. Asian tuntuu tiedostaneen alun alkaen myös ohjaaja Haigh.
Tältä pohjalta mieleen jäävä huipentuma on eräs yöllinen kohtaus. Siinä taidokkaasti valaistuina ja rajattuina pimeydessä loistavat vuoteessa makaavan Ramplingin silmät. Lyhyt otos on pieni suuri keskittämisen ja tihentämisen mestarinäyte. Siinä kiteytyy pitkälle koko elokuvan ydin.
45 VUOTTA (45 Years, Englanti 2015). Ohjaus ja käsikirjoitus: Andrew Haigh. Perustuu David Constantinen novelliin. Kuvaus: Lol Crawley. Pääosissa: Charlotte Rampling, Tom Courtenay, Geraldine James.
uutiskirje 
