”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”, mainosti katolinen kirkko keskiajalla. Mikäli rahaa ei tullut, saattoi inkvisiittori panna niskuroijan teilipyörään.
Nykyaikainen anekauppa tapahtuu ilmakehän kanssa. Ensin oheni otsonikerros, ja kaikki ostivat uudet kylmälaitteet. Vasta sitten kävi ilmi, että kerroksen paksuus vaihtelee luonnostaan. Kylmälaitevalmistajat olivat onnellisia.
Nyt oli Pariisin ilmastokokouksen vuoro esitellä aneet. Ilmaston kannalta sen päätöksellä ei ole merkitystä suuntaan tai toiseen, sillä hiilidioksidin kanssa voi kukin menetellä, miten haluaa. Kehittyviin maihin satsataan vuosittain 10 miljardia dollaria, jotta ne eivät tekisi liian suuria nuotioita päiväntasaajan helteessä. On melko varmaa, että nuo taalat menevät korruptoituneiden hallitsijoiden tileille.
Esimerkkejä on suomalaisten kehitysavusta. Siinä sijoitettiin paperikone jonnekin Afrikan viidakkoon, kun arveltiin siellä puuta riittävän. Hulppeana haaveena oli saada kyseinen maa kukoistamaan. Niin ei käynyt, vaan avustajien lähdettyä paperin tekoon opetetut kaverit lähtivät paremmille palkoille. Siellä kone ruostuu tänäkin päivänä ja varmaan toimii oivallisena käärmeiden turvapaikkana.
Meitä lähempänä ovat Ukrainan saamat miljardien eurojen avustukset. Niistä ei kansa saanut koskaan nauttia. Valtaa pitävät oligarkit jakoivat saaliin. Toiset ostivat aseita, toiset tyytyivät sijoittamaan rahat veroparatiisien tilille.
On tullut globaali yhteisymmärrys siitä, miten planeetta pelastetaan. Pitää ajan myötä lopettaa hiilen käyttö energialähteenä ja siirtyä tuuli-, aalto- ja aurinkovoiman käyttöön. Siitä ovat suomalaiset teollisuuspiirit olleet tyytyväisiä, sillä täällä on suunniteltu siirtymistä varten laitteita. Hyvä meille. On saatu osa aneista tänne, kun olemme hiiliveroa maksaneet. Ja muissakin kehittyneissä maissa iloitaan: taas ne jakavat rahaa.
uutiskirje 
