Viime vuosina monet Suomen perinteisesti vahvat tuotannonalat ovat heikentyneet tai niiden toiminta on loppunut kokonaan. Nokian kilpailukyvyn menetys ja siirtyminen osittain ulkomaiseen omistukseen on tehnyt useista menestyvistä paikkakunnista työttömyysalueita. Metsä-teollisuuden tuotannon loppuminen tai toiminnan siirtäminen halpatuotantomaihin on muuttanut monta kuntaa valtion tukialueiksi.
Suomen talous on vientivoittoinen ja siksi haavoittuvainen. Esimerkiksi monet vahvat metalliteollisuuden alat kärsivät kysynnän puutteesta ja ovat joutuneet irtisanomaan väkeään. Myös elintarvikeketju on ajautunut taantumaan, ja erityisesti maatalous on joutunut ahtaalle.
Suomelle edullinen Venäjän-kauppa on tyrehtynyt ja samanaikaisesti maidon hinnasta on lohkaistu pois neljännes. Korkeiden kustannusten Suomi ei pärjää kilpailussa eteläisemmille EU-maille. Syömistämme maitojalosteista tuotetaan jo 45 prosenttia halvemman tuotannon maissa.
Kysynnän supistumista pystyttäisiin kompensoimaan lisäämällä kotimarkkinatuotantoa. Energia-ala on ollut pitkään tutkimusten kohteena, ja monet tutkijat ovat todenneet, että tuontienergiasta voitaisiin siirtyä kokonaan kotimaiseen energiaan. Samalla päästäisiin eroon 8,5 miljardin vuotuisesta budjettivajeesta.
Puolet käyttämästämme energiasta tuodaan ulkoa, ja pääosa siitä on fossiilisia polttoaineita. Vuotuinen energian kokonaiskäyttömme on 370–380 terawattituntia.
Suuri osa kotoisesta energiastamme piilee pelloissa ja metsissä, joten raaka-aine sopii parhaiten hajautettuun pientuotantoon. Kotimaisen energian pientuotannolla ei kuitenkaan ole tukijärjestelmää, toisin kuin keskisuurella ja suurtuotannolla.
Pyrkimykset tuen aikaansaamiseksi ovat aina kilpistyneet suurtuottajien vastustukseen, ja valtiovallan ja poliittisen enemmistön tuki on ollut aina heidän puolellaan. Myöskään sahat eivät ole päässeet tukien piiriin monista yrityksistä huolimatta. Vastustus on tullut suurten sähkö- ja energiayritysten taholta. Pientuotannosta löytyisi useita ”ydinvoimaloita”, jos asiaa ryhdyttäisiin perusteellisesti selvittämään.
Pienten energiayritysten syrjinnälle näyttäisi löytyvän selitys. Lappeenrannan yliopiston professori Lassi Linnanen on todennut, että vastustajilla on tukenaan kansainvälisen energiajärjestön IEA:n ohjeistus, jonka mukaan pientuotantomuodoilla ei ole tulevaisuutta. Suomi on hänen mukaansa tehnyt energiavalintoja tämän ohjeistuksen mukaisesti, vaikka se ei perustu tieteellisiin tutkimuksiin vaan myötäilee nykyisiä fossiilisen energian käyttäjiä ja omistajia ja tukee heidän taloudellisia pyrkimyksiään.
IEA ei ole ainoa kansainvälinen vaikuttaja, jonka toiminta on paljastunut suurtuotannon korruptoimaksi. Esimerkiksi korruptoitunut pankkimaailma sai aikaan 90-luvun suurlaman. Suomen valtiovalta on toteuttanut IEA:n ohjeistusta suurtuotantoa suosiessaan.
Nyt kun vilppi on paljastunut eikö olisi jo korjaavien toimenpiteiden aika? Sitä vaativat kasvava suurtyöttömyys ja jatkuvasti paisuva budjettivaje.
uutiskirje 
