Pelottelusta huolimatta Suomi kuuluu edelleen parhaaseen AAA-luottoluokitukseen. Suomella on bruttokansantuotteeseen verrattuna vähemmän velkaa kuin suurimmalla osalla EU- maista, eikä Suomi ole taloutensa johdosta EU- komission erityistarkkailussa kuten esimerkiksi Saksa, Ranska ja Englanti.
Silti Suomessa on nähty tänä vuona maailmanlaajuisesti jotain todella poikkeavaa, Suomen hallitus, työnantajia edustava Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Kuntatyönantajat KT vaativat kesken kahden vuoden sopimuskauden, pakkolakiesityksillä uhkaamalla, ammattiliittoja heikentämään 200:aa voimassa olevaa ammattialakohtaista työehtosopimusta.
Politiikkaan siirtyneeltä yritysmiljonääri Juha Sipilältäkin on unohtunut, ettei yrityskään voi pakottaa toista yritystä alentamaan palvelujen tai tuotteiden hintaa kesken sopimuskauden. Sekin unohtui että ammattiliitoilla on yli 100 vuoden kokemus sopimusneuvotteluista.
Lopputulos näyttää tämän kaiken sirkuksen ja populismin jälkeen siltä, että työnantajia edustavat EK ja KT saivat sen mitä halusivatkin: yhteiskuntasopimuksen sijasta Suomen porvarihallituksen tekemät esitykset pakkolaista ja pienituloisiin liittyvistä leikkauksista menevät eduskunnan kautta läpi.
EK:n, KT:n ja hallituksen toimintatapa on syyttää Suomen taloustilanteesta niitä 80 prosenttia suomalaisista, joiden tulot ovat alle 3 000 euroa kuukaudessa ja jotka tekevät työnsä juuri niin kuin esimiehet käskevät. Johtajien palkat muine etuineen sovitaan paikallisesti työehtosopimuksia korkeammaksi, ja vaikka he ovat vastuussa yritysten päätöksistä ja huonoista tuloksista, niin heitä eivät lomien, lomarahojen, sairauspoissaolojen ja muiden korvausten leikkaukset tai irtisanomiset koske.
Eniten tässä mediapelissä ihmetyttää se, ettei kukaan määrittele palkkojen leikkauksista säästyvien rahojen käyttöä työllisyyden parantamiseen, vaan työnantajat voivat jakaa rahat esimerkiksi osinkoina omistajille.
uutiskirje 
