Viime aikoina on eri tahoilta väitetty, että ansiosidonnainen työttömyysturva olisi este työvoiman liikkumiseen. Muun muassa Sitran teemajohtaja Timo Lindholm on kertonut julkisuuteen uskomuksiaan, että ansiosidonnainen työttömyysturva mahdollistaa kotona köllöttelyn työnteon sijasta.
Itselläni on täysin eri käsitys asiasta, eikä se perustu uskomuksiin vaan omakohtaiseen kokemukseen viideltä vuosikymmeneltä metallin komennusmiehenä. Työn saannin edellytys on ollut jatkuva liikkuminen ympäri Pohjolaa. Pisimmillään puolen vuorokauden lauttamatkan lisäksi ajetaan omalla autolla satoja kilometrejä molemmin puolin Ahvenanmerta, ennen kuin ollaan työkohteessa.
Palkansaajajoukko, johon kuulun, on aina ollut ensimmäinen puskuri, joka on joustanut työttömyyden kautta, olipa sitten kysymys vuosittaisesta kausivaihtelusta tai toinen toistaan seuraavista taloudellisista taantumista. Tällaiselle projektikohtaiselle kertakäyttötyöläiselle ansio-sidonnainen työttömyysturva on ollut elinehto, joka on mahdollistanut edes jonkinmoisen selviytymisen aina vastentahtoisista ja rankoista työttömyysjaksoista. Kotona köllöttely on todella viimeinen ilmaisu, jolla näitä pakkolomautus- tai työttömyysaikoja voi kuvailla.
Työn perässä jatkuvasti liikkumaan joutuvien teollisuuden putkisto- ja laiteasennuksia tekevien komennusmiestenkin työnsaantimahdollisuudet ovat entisestäänkin kaventuneet. Suurimmat syyt ovat pitkittynyt taloudellinen taantuma ja tällekin alalle hankitut halpatyöntekijät.
Teollisuuden investointi- tai tukitoimintatöitä putkisto- ja laiteasennuksien osalta teetetään nykyisin Pohjoismaissakin ainakin kolmessa eri palkkakategoriassa: kaikki verot ja muut lakisääteiset maksavilla, puoliharmaalla vyöhykkeellä ja täysin harmaalla alueella. Tämän vuoksi tuntuukin pelottavalta sisäministeri Orpon ehdotus, että työn tekemiseksi Suomessa synnytettäisiin vielä yksi halpaporras lisää turvapaikanhakijoita varten. Kyllä heillekin ehdottomasti kuuluvat samat työehdot kuin meille kantasuomalaisille.
Parasta aikaa on menossa todella raju junttausvaihe palkkatason polkemiseksi ”isänmaan edun” nimessä itäeurooppalaiselle tasolle. Tällä tavoin työpaikkoja haluavien olisikin hyvä mennä vaikkapa Puolaan tutustumaan duunariperheiden elämään. Tämän päivän Suomessa kasvukeskustenkin avoimet työpaikat kyllä täyttyisivät helposti, kunhan työnantajat vain maksaisivat sellaista palkkaa, että sillä pystyy elämään.
Emme todellakaan tarvitse pakkolakeja emmekä muutakaan kepitystä. Kokeilkaa porkkanalla, se tuottaa hyvää tulosta takuuvarmasti.
uutiskirje 
