Kesän 2015 mielenosoitukset keräsivät kymmeniä tuhansia ihmisiä. Poliittisten liikkeiden aktivoituminen ja puolueiden jäsenmäärien kasvu kertoo itse asiassa aidosta järkytyksestä jo vaalituloksiin.
Säästötavoitteet hilattiin porvariyhteistyöllä pilviin, joten toimijat osasivat odottaa karmaisevia leikkauslistoja. Sokki iski kansaan vasta hallitusohjelman julkistamisen yhteydessä.
Valtiontalouden leikkauksen ennätystavoitteiden aikaan vaadittiin malttia aidon ja toimivan joukkoliikkeen keräämiseksi. Nyt vaaditaan malttia sen pitämisessä kansanomaisena ja avoimena.
Vuonna 2015 rasismia vastustava Meillä on unelma, lasten oikeuksien puolesta Vain kahdet kädet, leikkauspolitiikkaa vastustava Joukkovoima hallitusta vastaan ja Pride keräsivät väkeä uuden hallituksen rasistisia ja luokkaeroja kasvattavaa politiikkaa vastaan.
Huhtikuusta kesään voi tuntua pitkältä ajalta. Vasemmiston nousu Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja laajemmin Euroopassa kannusti poliittiseen toimintaan vaaliajan ulkopuolella. Voitonjuhla Eduskuntatalon edessä tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen jälkeen loi uskoa toiminnan mielekkyyteen.
Lehdistön täytyi tietää mitä kesällä tapahtui. Helsingin Sanomat, Yle ja iltapäivälehdet tukivat silti kesällä 2015 täysin rinnoin kokoomuksen ja keskustan liikemiesryhmän hallituspolitiikkaa. Eikä mediapimento mielenosoituksista ainakaan johtunut siitä, etteikö mielenosoituksissa olisi ollut toimittajia, kuvaajia tai robottilennokkeja.
Ammattiliittojen massiivinen STOP-mielenosoitus syksyllä pysäytti jo normaalin uutisvirran. Lopulta myös SSS-hallituksen oli peräännyttävä piirun verran. Eläkkeensaajan asumistukien ja ylityökorvausten leikkauksista luovuttiin. Perussuomalaiset joutuivat tuomitsemaan avoimen natsismin puolueessaan.
Liennytyksestä huolimatta Suomen yliopistoja ollaan ajamassa alas. Prekaareilla aloilla työskentelevät saavat lisää lunta tupaan, eikä ammattiyhdistys voi olla tyytyväinen sille esitettyihin ehtoihin.
Politiikassa on lisäksi toistuva sykli, jossa kansannousu tai poliittinen herääminen synnyttää aktiiveita ja organisaatioita. Aktiivit luovat poliittisen identiteetin ja sykli alkaa taas alusta. Tämä sykli toimii nyt joukkoliikkeitä vastaan.
Ensijärkytyksen laannuttua on koko ajan olemassa houkutus aloittaa ohjelma- ja identiteettityö, esimerkiksi ostaa kiinteistö, perustaa lehti ja hankkia näkökulmaa etäisyyden kautta. Ihmiset, joilla on 300 poliittisesti tiedostavaa kaveria Facebookissa unohtavat helposti, miten hitaasti viesti otetaan vastaan. Ihmiset heräävät eriaikaisesti.
On jaksettava tehdä perusasioita: jakaa paperia ja kiinnittää sitä paikkoihin, josta se revitään, marssia kadulla ja jutella erimielisten kanssa. Valtaosa suomalaisista on edelleen epätietoisia, kuinka epäsuosittua leikkauspolitiikka on, kuinka tuhoisia sen vaikutukset ovat ja miten Kelalta saatu kirje liittyy tähän kaikkeen.
Silloin ei pysty samastumaan kansanliikeidentiteettiin, oli se kuinka progressiivinen tahansa.