Viimeinen sana
Vain hallituksessa voi vaikuttaa, on tuttu sanonta. Kun hallitus viime syksynä perui esityksiään, syntyi vaikutelma, että niin voi oppositiossakin. Jos vaikuttamiseksi lasketaan toisten hankkeiden pysäyttäminen, niin vaikutelma on totta. Jos taas omien tavoitteiden edistäminen, niin sitten ei pysty.
Hallituksessa voi vaikuttaa, mutta useimmilla puolueilla on karvaita kokemuksia myös siitä, että juuri hallituksessa ollessa joutuu edistämään sellaisiakin asioita, joita puolue tai ainakin sen keskeiset toimijat henkeen ja vereen vastustavat.
Toimiminen omaa oppia vastaan käy yleensä puolueelle ja poliitikolle kalliiksi.
Juuri nyt tällainen käänteinen vaikuttaminen koskee lestadiolaista pääministeri Juha Sipilää, jonka hallitus on lisäämässä alkoholin, tuota ”viinan lohikäärmeen”, saatavuutta. Ainakin Alkot ovat jatkossa illalla pitempään auki, jos perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan viime viikolla tekemä pohjaesitys etenee hallituksessa.
Ja miksei etenisi? Etenkään kokoomuksen nuorille kansaedustajille ei tässä maassa ole keskeisempää kamppailukysymystä kuin viinan vapauttaminen kaikista rajoituksista.
Toimiminen omaa oppia vastaan käy yleensä puolueelle ja poliitikolle kalliiksi. Sen sai kokea jo SDP:n pitkäaikainen puheenjohtaja Kalevi Sorsa, jonka hallitus korotti lakkosakkoja roimasti vuonna 1984. Korotuksen on arvioitu vaikuttaneen vielä vuonna 1993 yhtenä syynä siihen, että Sorsa hävisi SDP:n esivaalin melko tuntemattomalle ulkoministeriön virkamiehelle Martti Ahtisaarelle.
Vihreät istuivat Matti Vanhasen toisessa hallituksessa 2007–2011, vaikka sen ohjelmassa pidettiin ydinvoiman lisärakentamista mahdollisena ja huhtikuussa 2010 hallitus esitti peräti kahta ydinvoimalupaa, toista Teollisuuden Voimalle ja toista Fennovoimalle. Vihreät ministerit jättivät kyllä päätökseen eriävän mielipiteen, mutta jatkoivat kuin tatti istumista hallituksessa, joka rikkoi puolueen pyhimmistä pyhintä periaatetta.
Tulos: Viiden paikan tappio seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Viime vaalikaudella selittämistä oli vasemmistoliitolla, demareilla ja kristillisdemokraateilla.
Jyrki Kataisen hallitus ensinnäkin rojautti vuonna 2013 demariministeri Jutta Urpilaisen esityksestä yhteisöveron kerralla 20 prosenttiin. Urpilainen markkinoi dynaamisten vaikutusten kuittaavan puolet verotulojen menetyksestä. Nyt näyttöä alkaa olla jo kahden vuoden dynaamisista vaikutuksista, jotka ovat osinkojen roima kasvu, tänä vuonna peräti kaikkien aikojen ennätykseen 11,5 miljardiin euroon.
Vasemmistoliitto ei veroalea kannattanut, mutta jatkoi silti hallituksessa.
Tulos: SDP:lle kahdeksan paikan tappio ja vasemmistoliitolle kaikkien aikojen huonoin tulos.
Viime vaalikaudella hyväksyttiin myös kristillisdemokraattien kiivaasti vastustama kansalaisaloite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Asia on puolueelle yhtä pyhä kuin ydinvoima vihreille, mutta Päivi Räsänenkin mieluummin nieli pyhät periaatteensa kuin luopui ministerinsalkustaan.
Tulos: Neljän prosentin kannatuksesta lähti puoli prosenttiyksikköä.
Se on toisilla takana ja toisilla edessä, vinoili Timo Soini Paavo Arhinmäelle viime keväänä, kun hallitusta muodostettiin. Niinhän se taitaa olla.
uutiskirje 
