”Ahkeruudessa suomalaiset mählivät pohjamudissa.”
”Suomessahan nyt pärjää tekemättä mitään.”
”Työn kustannukset ovat Suomessa aivan liian korkeat.”
Tuossa muutama määritelmä suomalaisen työntekijän ahkeruudesta ja moraalista osakekeinottelijan, sikafarmarin ja teollisuusjohtajan lausumana.
On suorastaan hupaisaa, että moninkertaisesti työntekijän vuosiansiot ansaitsevana ja tuskin hikipisaraakaan koskaan itse vuodattaneena voi sanoa suomalaista työntekijää pohjamudissa mähliväksi laiskimukseksi.
Se on kyllä totta, että Suomessa voi tulla jotenkin toimeen tekemättä ansiotyötä, mutta yrittääkö tuon ajatuksen esittäjä antaa ymmärtää, että kaikki ne noin 400 000 työtöntä ajattelevat hänen tavallaan ja ovat vapaaehtoisesti siirtyneet työttömyyskortistoon nauttimaan vapaaherran päivistä.
Entäpä työn kustannukset? Kasvottoman suursijoittajan näkökannalta jokainen ylimääräinen euro, joka kuluu palkkojen maksuun, on turha kustannuserä. Kun maailma on saatu kapitalististen suuromistajien hallintaan, työntekijöitä myydään työmarkkinoilla niin kuin ennen huutolaispoikia. Ja alehintaan kehitysmaissa. Onhan edullisempaa riistää työtunti riisikupilla esimerkiksi Kiinassa kuin maksaa samasta työsuorituksesta kotimaassa useamman riisikupin hinta.
Näinhän ne ajattelevat ne tosi isänmaanystävät ja suoraselkäiset suomalaiset yhteiskunnan tukipilarit, joita aina itsenäisyyspäivän aikoihin palkitaan ritariristein ruusukkeiden kera.
Kun Sipilä viime kesänä julkisti kuuluisan kilpailukykyloikkansa ja uhkasi vaikka väkisin pakkolakien avulla muuttaa työlainsäädäntöä, niin kaksi muuta ässää, Soini ja Stubb, taputtivat käsiään. Oli löytynyt messias joka painaa ay-liikkeen polvilleen.
EK:n Häkämieskin hykerteli tyytyväisyyttään ja ilmoitti sen aikakauden päättyneeksi, kun tehdään tulopoliittisia sopimuksia. Nyt alkaisi uusi aikakausi: työehtosopimukset tehdään vain liittojen välisinä tai mieluummin ehdoista sovitaan työpaikoilla.
Sipilä, Soini, Stubb ja Häkämieskin kuvittelivat ammattiyhdistysliikkeen tilan niin heikoksi, ettei se pysty vastaamaan haasteeseen. Se oli suuri erehdys. Ay-liike vastasi ja EK joutui syömään ensimmäisen halpuutusriisikuppinsa itse ja nöyrtymään takaisin neuvottelupöytään. Ja hyvä niin.
uutiskirje 
