Hyvä hallituksen ja eduskunnan väki sekä muut suomalaiset päättäjät. Pääsiäisen aikana oli varmaan hyvä olla perheen kanssa kukin tahollaan.
Toivon, että suomalaiset muistivat niitä tuhansia yksinäisiä vanhuksia, jotka viettivät pääsiäisen neljä päivää yksin tai puolisonsa kanssa. He löytyvät siitä naapurista, joko seinän tai aidan takaa.
Pääsiäisenä ja muina juhlapyhinä on kotipalvelussa vain vähimmäismiehitys, koska kunnat säästävät eivätkä halua maksaa pyhäkorvauksia. Siksi huonokuntoisimmat ikäihmisemme ovat entistä enemmän heitteillä omassa kodissaan, jos heillä ei satu olemaan lapsia, jotka pääsevät heitä auttamaan. Monet ovat lapsettomia tai heidän lapsensa ovat jo ikäihmisiä itsekin. He saattavat asua kaukana vanhemmistaan tai eivät pääse heidän luokseen jonkun muun painavan syyn takia.
Hoitokodeissa on henkilökuntaa joka tapauksessa, mutta sielläkin on yksinäisiä perheettömiä vanhuksia. Samalla, kun käytte tervehtimässä omia vanhempianne, keskustelkaa myös muiden kanssa. Vieraankin ikäihmisen kanssa saa puhua, hänelle se voi olla tosi tärkeää.
Vallalla tuntuu olevan käsitys, että kyllä meidän päättäjämme tämän osaavat hoitaa. Minäkin haluaisin uskoa siihen, mutta nykyisin käy liiankin selväksi, että vain raha ratkaisee.
Ne hoito-alalla olevat, jotka ja haluavat noudattaa hoitajien etiikkaa hoidettaviaan kohtaan, eivät sitä voi tehdä. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että meillä ei kunnioiteta hoitajien työtä, vaan sitä ollaan ajamassa alas monin keinoin. Hoitajat eivät enää jaksa työssään henkisesti eivätkä fyysisesti.
Meiltä puuttuu päätös pitää pitkäaikaishoitopaikat, niitä ollaan päinvastoin vähentämässä. Kotihoidossa pitäisi olla vain niiden, jotka pystytään hoitamaan turvallisesti kotona. Huonokuntoiset, muistisairaat ja ne, joita omaishoitajat eivät enää jaksa hoitaa, siirrettäisiin hoitokoteihin. Näin tämä yhteiskunta pystyisi hoitamaan kaikki ikäihmisemme hyvin.
Kaikilla ikäihmisillä pitäisi olla mahdollisuus valita missä haluaa loppuelämänsä viettää. Nyt sitä ei ole. Ratkaisu ei ole koti tai perheyksikkö. Nämä ovat loppupelissä, kunnolla ja turvallisesti hoidettuina, kalliita ratkaisuja.
Hoitokustannukset voitaisiin jakaa hoidettavan varallisuuden mukaan. Jos on varaa, voi valita haluaako kotiinsa erikoishoidon. Jos ei ole varaa, pitää yhteiskunnan maksaa, ja silloin on edullisempaa hoitaa monta vanhusta kerralla hoitokodissa.
Omaishoitajille on annettava myös muuta apua kuin se pieni palkkio. Myös he tarvitsevat ulkopuolista apua kotiinsa, kun heidän pitää päästä esimerkiksi kauppaan tai muille asioille.
Jos me kaikki suhtaudumme vähättelevästi ikäihmisten hoitokysymyksiin, annamme kuvan, että kuka vain saa toimia miten vain. Samalla annamme samanlaisen hällä väliä -kuvan huonokuntoisille tai muistisairaille itselleen.
uutiskirje 
