10 000 kolmannen sektorin palkkatukityöpaikkaa uhattuna

Kolmannen sektorin järjestämät palvelut työttömille ja muille vähävaraisille supistuvat 25-vuotisjuhlan merkeissä vuosikokoustaan parhaillaan viettävän Työttömien valtakunnallisen yhteistoimintajärjestön TVY:n tuoreen toiminnanjohtajan Jukka Haapakosken mukaan todella voimakkaasti suunniteltujen leikkausten johdosta.

– Uhattuna olevia palveluja ei järjestetä kilpailuolosuhteissa vaan yleishyödyllisellä toimintaperiaatteella, mikä tarkoittaa, että yritykset eivät korvaa näitä kolmannen sektorin tuottamia, kohderyhmälleen merkittäviä palveluita, Haapakoski sanoo.

Leikkaukset koskevat toteutuessaan esimerkiksi työpajoja, kierrätyskeskuksia, työttömien ruokaloita ja iäkkäiden vähävaraisten ihmisten satunnaisia ja täydentäviä kotipalveluja.

Työ- ja elinkeinoministeriössä suunnitellaan Haapakosken mukaan kolmannen sektorin palkkatukityön lähes täydellistä alasajoa osana hallituksen ajamia erittäin suuria työllisyysmäärärahojen leikkauksia.

Hän arvioi, että toteutuessaan hanke uhkaa viedä kolmannelta sektorilta hallituskauden loppuun mennessä 10 000 palkkatuettua työpaikkaa per vuosi.

– Se tarkoittaisi että yhä suurempi osa pitkäaikaistyöttömistä ei enää saisi työehtosopimuksen mukaan palkattuja työtehtäviä. Näyttää siltä, että pitkäaikaistyöttömät ollaan nyt ajamassa nurkkaan, Haapakoski sanoo.

Palkkatukityöt lyhentyneet

Palkkatuettu työ on Haapakosken mukaan jo muutenkin kärsinyt. Palkkatuetun työn määrää on pudotettu kolmannella sektorilla vuodesta 2015 lähtien yhteensä tuhansia työpaikkoja ja työsuhteiden kestoa on leikattu rajusti.

– Kentällä voi esimerkiksi olla vain kolmen kuukauden mittaisia palkkatukityösuhteita, kun ne ennen vanhaan oli vuodesta kahteen vuotta.

Jos työttömät olisi otettu mukaan yhteiskuntasopimusneuvotteluihin, he olisivat viestittäneet, että jos työttömyys kasvaa, tarvitaan myös enemmän rahaa työttömyyden hoitoon.

– Pitkäaikaistyöttömyys on kolminkertaistunut vuodesta 2008, mutta työttömyysmäärärahat ovat pysyneet vanhalla tasolla.

Pitkäaikaistyöttömiä oli helmikuussa yli 122 000.

Haapakoski muistuttaa, että muun muassa EU:n komissio on ollut huolestunut Suomen poikkeuksellisen välinpitämättömästä työllisyydenhoidosta. Pitkäaikaistyöttömyys horjuttaa merkittävästi Suomen taloutta ja hyvinvointiyhteiskuntaa ja se on suuri köyhyysriski.

– Kaikissa tutkimuksissa on todettu, että mitä pitempään työttömyys kestää, sitä vaikeampaa on työllistyminen. Nykyinen leikkaussuuntaus on äärimmäisen huolestuttava, Haapakoski sanoo.

Käänne katkaissut työllistymispolun

Työllisyydenhoidossa on viime vuosina painottunut yhä vahvemmin kuntouttava työtoiminta samalla kun palkkatuettujen työehtosopimusten mukaisten työsuhteiden määrä on laskenut. Kuntouttavan työtoiminnan määrä on lähes kaksinkertaistunut viimeisten parin vuoden aikana.

Tapahtunut käänne on Haapakosken mukaan heikentänyt selvästi palvelujen sisältöä ja legitimiteettiä.

Työttömälle työnhakijalle ei enää tarjota sitä palvelua, joka parhaiten tukisi hänen työllistymistään tai etenemistään työllistymisen polulla. Työttömälle tarjotaan sitä, mihin paikkakunnalla kulloinkin sattuu olemaan resursseja. Usein päädytään juuri kuntouttavaan työtoimintaan.

Pitkäaikaistyöttömien joukko on kirjava. Eri arvioiden mukaan heistä noin 20 prosenttia on työkyvyttömiä. Lopuista karkeiden arvioiden mukaan noin puolet ei tarvitse erityispalveluja työllistyäkseen ja osa on sellaisia, joiden työkyky on palautettavissa välityömarkkinoiden tarjoamin tukitoimin.

Kenen vastuulla?

Välityömarkkinoiden merkitystä ei Haapakosken mukaan täysin ymmärretä. Hän korostaa, että ne tarjoavat vaikeasti työllistyville palkkatuetun työn lisäksi työelämäosallisuutta ja sellaisia palveluita, jotka tukevat siirtymistä avoimelle sektorille.

Merkitystä ei hänen mukaansa voi mitata vain avoimille työmarkkinoille siirtyneiden määrässä. Palveluiden vaikuttavuutta pitää mitata myös laajemmin työ- ja toimintakyvyn näkökulmasta.

Haapakoski kyselee vastuunkantajien perään.

– Pitäisi kysyä, kenen vastuulla on se, ettei työmarkkinat työllistä tätä porukkaa. Kenen tehtävä se on – yrittäjien, valtion, kuntien – ja miten se käytännössä hoidetaan. Missä tulee kolmannen sektorin rooli.

Pitkäaikaistyöttömien työllistämistä tukemaan voisi Haapakosken mukaan kehitellä esimerkiksi sellaisen järjestelmän, jossa kunnan tulisi, silloin kun se tekee ison, yli 200 000 euron hankinnan, käyttää palkkakustannuksista 10-20 prosenttia pitkäaikaistyöttömien palkkaamiseen. Palkattavien valinnassa pitäisi hänen mukaansa käyttää sosiaalisia kriteereitä.

Kuntouttavat työt eri asia

Haapakoski varoittaa sekoittamasta kuntouttavia toimenpiteitä palkkatyöhön. Ne ovat kaksi eri asiaa.

– Kuntouttavan työtoiminnan pitäisi lähteä täysin henkilön omista lähtökohdista. Valitettavasti näin ei nyt ole.

Jos kunta ei työllistä pitkäaikaistyötöntä, se joutuu maksamaan sakkoja valtiolle. Sakkomaksulta välttyy, jos kunta järjestää työttömälle kuntouttavaa työtoimintaa.

Asiaa koskeva laki on Haapakosken mukaan ”kuollut kirjain”. Työttömän tilannetta ei pohdita kunnolla, vaan aktivointisuunnitelmassa työttömälle suositellaan liian herkästi kuntouttavaa työtoimintaa. Tästä asiasta on TVY:lle tullut Haapakosken mukaan paljon palautetta.

– Mutta olemme kyllä sitä mieltä, että parempi kuitenkin että tämäntyyppistä palvelua on olemassa kuin että sitä ei olisi ollenkaan.

Hän korostaa, että lain noudattaminen ei vääristäisi kilpailua. Ei voisikaan, sillä kuntouttavan työtoiminnan pitäisi olla lähinnä virkistäytymistä ja työn kaltaista toimintaa.

Mutta tosiasia Haapakosken mukaan on se, että kuntouttavasta työtoiminnasta työllistyminen avoimille työmarkkinoille on lähes yhtä heikkoa kuin suoraan työttömyydestä.

Palkkatukitöiden kautta työllistyminen on jo helpompaa. Siksi niiden leikkaaminen nykytilanteessa on Haapakosken mukaan hyvin huolestuttavaa.

– Jos nyt leikataan nämä työehtosopimusten mukaiset palkkatukityösuhteet, niin sitten polku eteenpäin menetetään.

Vakautta työmarkkinoille

Kilpailukykysopimuksen läpivienti on Haapakosken mukaan tärkeää, vaikka pitkäaikaistyöttömyyttä ei siten poisteta.

– Sopimus vakauttaa työmarkkinoita. Ja olen sitäkin mieltä, että demokraattisesti valitulla hallituksella on jonkinmoinen toimivalta viitoittaa Suomea eteenpäin. Se on tietysti eri asia, miten reiluista suuntaviivoista on kyse. Esimerkiksi koulutusleikkaukset koettelevat kansalaisten oikeustajua voimakkaasti. Mutta demokratian on pelattava ja äänestäjien on sitten mietittävä, että onko saatu sellaista tulosta kuin toivottiin.