Vuonna 2014 Isis saartoi Syyrian pohjoisosassa sijaitsevan kurdienemmistöisen Kobanen kantonin. Kobane puolusti itseään kuukauden ennen kuin Yhdysvaltain johtama liittoutuma helpotti sissien ahdinkoa ilmaiskuilla.
Lännessä media kiinnostui Kobanesta, koska siellä taisteluihin osallistui myös naisia. Heille sota oli taistelua vapaudesta ja ihmisarvosta, sillä hävitessä he olisivat joutuneet jihadistien alistamiksi ja jopa raiskatuiksi.
Cambridgen yliopiston tohtorikoulutettava ja kurdiaktivisti Dilar Dirik teki viime vuonna kenttätutkimusta Irakin Kurdistanissa sekä kahdella Syyrian kurdienemmistöisellä itsehallintoalueella. Alueet ovat osaa Syyrian Kurdistania, jota kutsutaan Rojavaksi. Alue on tällä hetkellä autonominen ja toissa vuonna siellä oli noin neljä ja puoli miljoonaa asukasta.
Rojavan hallinnossa on kiintiöt eri väestöryhmien edustajille.
Dirik vieraili Helsingissä huhtikuussa Yhdessä Rojavan puolesta -kollektiivin järjestämässä tapahtumassa.
Vaikka Dirik iloitsee siitä, että naistaistelijat ovat saaneet kansainvälistä huomiota, ei feminismi hänen mukaansa ole kurdiyhteisössä mikään uusi ilmiö.
– Vaikka kurdinaiset johtivat armeijan komppanioita jo Osmanien valtakunnan aikana, muutti Rojavan vallankumous naisten asemaa yhteiskunnassa. Naisten asema on kurdien keskuudessa ollut parempi kuin muualla Lähi-idässä, mutta heitä on silti sorrettu sosiaalisesti ja taloudellisesti. Tämä puolestaan on ylläpitänyt patriarkaalista yhteiskuntaa. Naiset taistelivat Rojavassa myös parantaakseen omaa asemaansa, Dirik sanoo.
Ei kurdinationalismia
Vallankumouksella Dirik viittaa Rojavan julistautumiseen itsehallinnolliseksi vuonna 2012. Sen jälkeen alueen asukkaat laativat neuvottelujen tuloksena sosiaalisen sopimuksen, joka on verrattavissa perustuslakiin.
Sopimuksen mukaan elämän Rojavassa tulee perustua sukupuolten väliseen tasa-arvoon, etniseen monimuotoisuuteen ja suoraan demokratiaan. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hallinnossa on kiintiöpaikat sekä naisille että miehille, mutta myös eri uskontojen ja etnisten ryhmien edustajille kuten kristityille, turkmeeneille ja arabeille. Nyt Länsi-Rojavan Jaziraa johtavat yhdessä naispuolinen kurdivallankumouksellinen ja arabiheimon päällikkö.
Rojavassa ei siis haluttu korvata Syyrian arabinationalismia kurdinationalismilla. Mutta onko Rojava tosiaan kaikille avoin?
Amnesty Internationalin We had nowhere else to go -raportin mukaan Rojavan sissit ovat häätäneet arabeja kodeistaan ja jopa uhanneet heitä Yhdysvaltojen ilmaiskuilla.
– Olen lukenut Amnestyn raportin. Rojava on hyvin pitkälti Isisin ympäröimä ja sodassa tapahtuu hirveitä asioita, ehkä myös silloin kuin YPG-sissit haravoivat Rojavan ympärillä olevia alueita. Mutta väite, jonka mukaan kurdit häätävät arabeja kodeistaan, ei ole totuudenmukainen. Rojava on avoin kaikille väestöryhmille ja on ottanut vastaan valtavasti irakilaisia ja jesidipakolaisia, Dirik sanoo.
Ei kutsuttu neuvotteluihin
Ennen vallankumousta Jaziran kantoni kärsi Syyrian sisäisestä kolonialismista. Jazira on Syyrian merkittävimpiä maanviljelysalueita, mutta ennen itsenäistymistä siellä tuotettu vilja toimitettiin muualle, minkä jälkeen siitä tehdyt tuotteet myytiin takaisin riistohinnoilla.
– Ihmiset Rojavassa ovat nyt vapaampia. Ennen tarvittiin kaupan avaamiseen lupa Alepposta tai Damaskoksesta ja parhaat työpaikat annettiin Baath-puolueen jäsenille, jotka olivat usein arabeja. Nyt Rojavassa voidaan päättää yhteisistä asioista kuten koulutuksesta ja taloudesta, Dirik sanoo.
Rojavaa hallitsevaa PYD-puoluetta ei ole kutsuttu mukaan Geneven rauhanneuvotteluihin. Lisäksi Turkki ja Irakin Kurdistania johtava puolue ovat asettaneet Rojavan kauppasaartoon.
– Geneven rauhaneuvotteluissa Syyriaa edustaa Syrian National Council (SNC) niminen järjestö, joka ei tosiasiassa edusta Syyriaa. Saudi-Arabia, Turkki ja muut valtapelaajat ovat valikoineet sen edustajat. Rojavalaiset eivät halunneet liittoutua Bashar al-Assadin eivätkä SNC:n kanssa, joka ei kuitenkaan tunnusta heitä, Dirik sanoo.
Entä miten Rojavan käy, kun Syyrian sota loppuu?
– Vaikeuksista huolimatta saarto on yhdistänyt Rojavan asukkaat. Korruptiota ei ole, eikä ruuastakaan ole pulaa, ainakaan Syyrian mittakaavassa. Kobane on raunioina, mutta luulen, että saavutukset tasa-arvon suhteen ovat pysyviä ja tulevaisuudessa Rojavan pojat tulevat kouluissa oppimaan, miten naiset tarttuivat aseisiin, taistelivat vapaudestaan ja onnistuivat tekemään vallankumouksen.
uutiskirje 
