Suomen maatalous elää todellisessa ahdingossa. Tilanteeseen johtaneista syistä ollaan jotakuinkin yksimielisiä, mutta ratkaisuja ei pystytä tekemään.
Maidon hinnasta on viime vuoden aikana lohkaistu pois neljännes. Myös lihantuotanto on kokenut vastaavan menetyksen. Sikatalous on saanut pahimmat kolhut, ja sikatilojen lopettamisvauhti on ollut nopeinta. Ongelmat ovat todellisia ja hyvät neuvot ovat nyt tuiki tarpeellisia.
Mystinen vapaa kilpailu nousee keskusteluissa esiin uusliberalistisen talousajattelun yleistyessä. Vapaasta kilpailusta pitäisi olla kysymys silloin, kun solmitaan vapaakauppasopimuksia. Haave ei ole toistaiseksi toteutunut. Esimerkiksi Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimusta seurasi Meksikon viljantuotannon tyrehtyminen, kun Yhdysvallat tuetulla tuotannollaan valloitti Meksikon maissi- ja soijamarkkinat. Vapaakauppa-alueen kokonaistuotanto supistui.
Nyt Suomen vienti ei vedä ja talouden elvyttämiskeinot ovat vähissä. Elintarviketuotanto menettää markkinoita kilpailijamailleen. Syömistämme maitojalosteista tuotetaan jo toinen puoli halvemman tuotannon maissa.
Kotimaista tuotantoa pitäisi päästä vahvistamaan. Muutama vuosi sitten Ranska lisäsi kotimaista maataloustukea miljardikaupalla, eikä lupaa kysytty EU:lta, vedottiin vain kansalliseen hätätilaan.
Viennin vaikeutuessa tutkijat ovat esittäneet kotimarkkinatuotannon lisäämistä. Esimerkiksi energian tuonnista luopumalla voitaisiin siirtyä kokonaan kotimaiseen uusiutuvaan energiaan. Tuonnin osuus on puolet koko tarpeestamme ja kysymys on pääasiassa fossiilisista polttoaineista.
Asiasta ei ole saatu aikaan poliittista ratkaisua, vaikka se toisi satatuhatta uutta työpaikkaa ja poistaisi samalla 8,5 miljardin vuotuisen budjettivajeen.