Ennen vanhaan, ”kun kaikki oli paremmin”, mentiin työväentalolle kuulemaan liiton miestä tai puolueen agitaattoria. Siinä saatiin tietoja järjestöjen hankkeista ja omat osastot hankkivat ”kättä pidempää” toimintansa vahvistamiseksi. Samalla tavattiin tuttuja ja voitiin suunnitella tapahtumia. Jos käsiteltiin yleisiä maailman asioita, illanvietto muodostui uutisten kuulemiseksikin.
Eipä kaikilla ollutkaan muuta uutislähdettä. Oltiin köyhiä. Elintason nousu toi mahdollisuudet lehtien tilaamiseen ja radion hankkimiseen. Nyt olivat uutiset ajallaan tavoitettavissa.
Ja aina parempaa: tuli televisio tavallisiinkin perheisiin. Sieltähän niitä uutisia tulee oikein kuvien kera. Viihdettäkin. Ei nyt jouda kokouksiin, kun tulee se jokaviikkoinen sarja. Sitä paitsi katsotaan kyllä uutisetkin, joten miksi pitäisi sohvalta poistua.
Olemme tulleet tähän. Nyt on meillä tuo some, facebook, twitter ja ties mitä. Kyllä pysytään ajan tasalla ja saadaan uusia tuttavia, yhteystietoja, yhteyksiä. Tässä hurmassa on mukana myös puolueemme. On tullut uusia jäseniä ja kannattajia. Silti sanon, että pitäisi myös oikeasti tehdä jotain.
Timo Mykrä kirjoitti 24.3. tällä palstalla, että politiikkaa pitää tehdä myös teoilla, ei pelkästään sanoilla. Liikuttaisiin siellä, missä ihmisiä liikkuu ja keskusteltaisiin. Vähintään tulisi käydä oikeissa kokouksissa puhumassa yhteisistä asioista ihan naamatusten. Ja torilla teltalla, kahvittelemassa kansalaisten kera.