KU
  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Uusin lehti
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset

    Voit ilmoittaa KU:n verkossa myös kokouksista, tapahtumista, avoimista työpaikoista yms. Pääset selaamaan ilmoituksia viereisestä selaa ilmoituksia-linkistä.

    Lisää tietoja ilmoittamisesta verkossa ja aikakauslehdessä saat mediatiedoista.

    Perinteisiä tervehdyksiä voit jättää myös verkossa ilmoituspalvelussamme.

    • Selaa ilmoituksia
    • Mediatiedot
    • Ilmoituspalvelu
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset
KU

Kulttuuriuutiset

Vuosisadan kasvot silmästä silmään

Neelin naiset ovat ihmisiä alastomanakin. Raskaana oleva nainen, 1971.

Neelin naiset ovat ihmisiä alastomanakin. Raskaana oleva nainen, 1971. Kuva: Marja-Liisa Torniainen

Kun Alice Neelia myöhään tulleen maineen myötä kehuttiin aikakauden parhaaksi figuratiiviseksi naistaidemaalariksi Amerikassa, hän korjasi: ”Parhaaksi maalariksi.” ”Minä olen vuosisata”, hän sanoi itsestään.

Marja-Liisa Torniainen
15.8.2016 8.26
ILMOITUS
ILMOITUS

Melkoista itseluottamusta tarvittiinkin vuosisadan selättämiseen, jos oli nainen, kommunisti, yksinhuoltaja ja feministi ja maalarina keskittyi ihmisten kuvaamiseen vailla kompromisseja ja kaunistelua. Neel pysyi tyylilleen uskollisena abstraktin taiteen ja modernismin uusien ismien voittokulun rinnalla. Helppoa se ei ollut.

Nyt Ateneumissa on ensi kertaa esillä Alice Neelin (1900–1984) maalauksia.

Kapinalliseksi syntynyt

Alice Neel oli neljäs perheen viidestä lapsesta. Hän tiesi aina haluavansa taiteilijaksi ja hänen varhaisin lapsuudenmuistonsa liittyi olohuoneen punaiseen väriin kuuden kuukauden ikäisenä.

Jo pienenä hän ilmoitti: ”Tämä talo on aivan sietämätön. Siksi minun pitää luoda oma maailmani.” Hän ei tehnyt mitään samoin kuin muut, todistaa hänen veljenpoikansa George.

Äidin sanat ”en tiedä, mitä maailmassa odotat voivasi tehdä, olethan vain tyttö”, herättivät hänen kunnianhimonsa. Neel aloitti 1921 taideopinnot naisille perustetussa Philadelphia School of Design for Women -koulussa, jossa naisetkin saivat maalata alastonta mallia eikä opetus ollut turhan muodollista. Lahjakkaana opiskelijana hän voitti useita palkintoja muotokuvillaan.

Hän oli uuden ajan epäsovinnainen nuori nainen, poikatyttö, flapper, joka ei suostunut entisajan roolimalleihin, ja oli luokkatietoinen jo nuorena, mutta tavattuaan vuonna 1924 kuubalaisen Carlos Enríquezin meni naimisiin jo seuraavana vuonna.

Karibian Pariisista umpikujaan Bronxissa

Enríquez sai työpaikan Kuubasta 1925, mutta Neel muutti sinne vasta seuraavana vuonna. He seurustelivat paikallisten avantgardistien kanssa, joiden johtohahmo Enríquez oli, ja jalkautuivat maalaamaan kansan pariin.

Neel piti ensimmäisen yksityisnäyttelynsä Havannassa. Enriquezin varakas perhe ei pitänyt poikansa ammatinvalinnasta eikä miniästäkään. Vuoden 1926 joulukuussa nuorelle parille syntyi tytär Santillana. Toukokuussa äiti ja lapsi muuttivat takaisin Yhdysvaltoihin ja aviomies seurasi pian perässä. New Yorkissa he elivät köyhyydessä ja Santillana kuoli kurkkumätään Bronxissa vuonna 1927.

Seuraavana vuonna 1928 syntyi Isabetta, jonka Enríquez vei luvatta mukanaan Kuubaan vuonna 1931. Tarkoituksena oli muuttaa Neelin kanssa Pariisiin, mutta mies matkustikin yksin Eurooppaan jättäen Isabettan sisartensa huostaan.

Seuraavan kesän Neel työskenteli kuumeisesti. Elokuussa hän sai hermoromahduksen ja yritti itsemurhaa kaasulla lapsuudenkotinsa keittiössä. Paluuta entiseen ei ollut.

Taiteen vapauttava voima

Robert Henrin kirja The Art Spirit ilmestyi vuonna 1923 ja tällä oli suuri vaikutus aikauden maalareihin, kuten Neeliin. Hän painotti oppilailleen yhteiskunnallisen osallistumisen tärkeyttä ja pohjimmaisen totuuden etsimistä. Oikeastaan Neel ei koskaan kokonaan hyljännyt Henrin oppeja, jotka ennakoivat sosialistista realismia.

Alice Neelin töiden maalauksellisuus, aistillisuus ja herkkyys ennen hermoromahdusta oli jotain, mikä ei enää koskaan tullut takaisin hänen töihinsä. Toivuttuaan hän näki maalattavat kohteet itsestään erillisinä ja rajasi ne selvästi. Hän käytti jopa sitä kuuluisaa rautalankaviivaa, josta taideopiskelijoita aina varoitetaan. Hän ei välittänyt, loukkasiko hänen näkemyksensä malleja vai ei.

Mielenterveyspotilailta kiellettiin kokonaan ammatillinen toiminta pitkään viime vuosisadalla. Neelin lääkäri oli poikkeus säännöstä ja kannusti häntä jatkamaan työtään. Taiteilija tunsi löytäneensä oman itsensä jälleen vuonna 1932, mutta vasta vuonna 1954, äitinsä kuoleman jälkeen, hän sanoi olevansa vapaa. Niin tiukasti kodin viktoriaaniset arvot häneen vaikuttivat. Maalatessaan hän poikkeuksetta löysi vapauden.

Lama-aika ja Harlem

Neel muutti yhteen Kenneth Doolittlen kanssa 1932 Greenwitch Villageen. Doolittle oli merimies, ammattiyhdistysaktiivi ja kommunisti, joka osallistui Espanjan sisällissotaan. Hänen kauttaan Neel tutustui kommunistisen puolueen jäseniin ja liittyi itsekin puolueeseen.

Mutta Doolittle oli myös kokainisti ja mustasukkainen mies: hän tuhosi 350 Neelin teosta toisen miehen, John Rotchchildin, ilmestyttyä kuvioihin. Rotchchild ja Neel pysyivät ystävinä koko ikänsä: viisi viimeistä vuottaan mies asui Neelin luona.

Neel pääsi mukaan valtion rahoittamaan taiteilijoiden työllisyysprojektiin vuonna 1933 ja oli mukana siinä kunnes kongressi lopetti sen kymmenen vuotta myöhemmin. Taiteilijana Neel etsi 30-luvulla omaa tyyliään.

Hän tapasi vuonna 1935 yökerholaulaja José Negrón, joka jätti vaimonsa ja lapsensa hänen takiaan. He muuttivat Spanish Harlemiin vuonna 1938 ja Richard syntyi seuraavana vuonna. Negró hylkäsi perheen pojan ollessa vasta kolmen kuukauden ikäinen.

Samana vuonna Neel tapasi Sam Brodyn, poliittisesti aktiivisen valokuvaajan ja elokuvantekijän. Heille syntyi poika Hartley. Suhde kesti katkeillen parikymmentä vuotta. Elämä lasten kannalta ei aina ollut sopivaa.

Pyysi FBI:n miehiä malliksi

Vuosikymmenet vierivät ja Neel maalasi silmästä silmään ja vertaisinaan rakastajansa, perheensä, puoluetoverinsa, kollegansa ja taidemaailman vaikuttajat, feministit, värilliset, seksuaaliset vähemmistöt, köyhät ja rikkaat. Jopa häntä varjostavia FBI:n miehiäkin hän pyysi mallikseen. Eivät suostuneet.

Hän kokosi maalauksistaan aikakauden visuaalista historiaa, mutta ei ulkokohtaisesti eikä ulkopuolisena, vaan myötäeläen ja osana sitä:

”Samastun niin syvästi maalaamiini ihmisiin, että minusta tuntuu hirveältä, kun he lähtevät kotiin. Olen kadottanut minuuteni – mennyt toisen ihmisen sisään. Tekemällä näin saan aikaan jotain, jota toiset taiteilijat eivät saavuta. Tämä on minun tapani voittaa vieraantuminen, tämä on pääsylippuni todellisuuteen.”

Loppuelämänsä vuodesta 1962 Neel asui Upper West Sidella maalaustensa kanssa. Poikien muutettua pois, ne olivat hänen perheensä.

Valoisammassa asunnossa työtkin muuttuivat valoisammiksi ja kevyemmiksi ja taiteilija keskittyi olennaisimpaan: kasvoihin ja katseeseen, joka pitää otteessaan. Mallien karaktääri on aina erehtymättömän tarkasti tavoitettu.

Vasta 1960-luvulla Neel oli omalla vuosikymmenellään. Maine ja kunnia tuli paljolti feminismin nousun myötä. Tänään hänen työnsä koskettavat meitä valokuvaan tottuneita välittömyydellään ja viimeistelemättömyydellään. Ne henkäisevät eteemme menneen, eletyn vuosisadan.

ILMOITUS
ILMOITUS

Lue myös

Jennifer Sundin ja Coblin-koira ovat erottamattomat vain osittain toimivassa esikoisdekkarissa.

Häikäilemätön nainen on uusi trendi pohjoismaisissa dekkareissa – Jeanette Bergenstavin esikoinen toimii siinä puolittain

Anu Kaaja.

Anu Kaaja kulkee ihmisyyden ja esineiden rajapinnoilla

Henrin mukaan rankka ja synkkä levy sai odotettua paremman vastaanoton. ”Ilmeisesti sitä joku kuuntelee.”

Julma H räppää unohdettujen todellisuudesta: ”Ei kukaan kuuntele niitä, ei ketään kiinnosta”

Islantilaiset dekkarit ovat nousseet suureen suosioon. Uutena nimenä Suomeen tulee nyt Islannissa jo moneen kertaan palkittu Lilja Sigurdardóttir.

Uusi islantilainen dekkariavaus ei ole niin jääkylmä kuin toivoisi

Uusimmat

Jennifer Sundin ja Coblin-koira ovat erottamattomat vain osittain toimivassa esikoisdekkarissa.

Häikäilemätön nainen on uusi trendi pohjoismaisissa dekkareissa – Jeanette Bergenstavin esikoinen toimii siinä puolittain

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto (vas.) ja Turja Lehtonen kertoivat tiedotustilaisuudessa hyväksytyistä esityksistä,

Sopu syntyi, Teollisuusliiton pitkät neuvottelut päättyivät kahden vuoden sopimukseen – ”Pöydässä oli muitakin mukana”

Kaasuliekki valtio-omisteisen öljy-yhtiö Pemexin kaasulähteellä Reforma Escolínin kaupungissa. Alueella pumpataan kaasua yli sadasta lähteestä, ja useista niistä purkautuu kaasua, joka vaarantaa paikalliset asukkaat ja heidän omaisuutensa.

Meksikon kaasuvuodoille ei näy loppua

ILMOITUS
ILMOITUS

tilaa uutiskirje

Viikon luetuimmat

01

Teollisuusliiton Lehtonen sovintoesityksen hylkäyksestä: ”Luvut eivät maistuneet keskinäisissä neuvotteluissa, miksi ne olisivat maistuneet nyt”

 
02

Hallitus lupasi kääntävänsä politiikan suunnan – Pysyviä parannuksia on tehty, mutta vasemmiston pitää silti vaatia enemmän

 
03

Lakot alkoivat ja lisää tulee, koska työnantajat eivät ole valmiita sopimaan

 
04

Kokoomuksen indeksijarru kasvattaisi eläkeläisköyhyyttä ja tuloeroja, varoittaa Eläkeläiset ry

 
05

Julma H räppää unohdettujen todellisuudesta: ”Ei kukaan kuuntele niitä, ei ketään kiinnosta”

 

tilaa lehti

ILMOITUS
ILMOITUS

Lisää uusimpia

Lapsiköyhyyden pitkät jäljet näkyvät – ”Eniten hyötyä olisi arjen tukemisesta”

05.02.2023

Sunnuntaivieras: Huolipuhe on vallankäyttöä

05.02.2023

Vaalipiirianalyysi: Kansanedustajan paikka vasemmistoliitolle Kaakkois-Suomessa on kevään vaaleissa epätodennäköistä, vaan ei mahdotonta

05.02.2023

Maksuton korkeakoulutus: missä mennään? – ”On syytä pelätä, että lukuvuosimaksut saattavat ilmestyä suomalaisiin korkeakouluihin hyvinkin äkillisesti”

04.02.2023

Liian vähän liian myöhään – millainen maailma on vuonna 2050?

04.02.2023

Kogilgerin kylässä Etelä-Intiassa viljelijät sopeutuvat muuttuvaan ilmastoon

04.02.2023

Veropohjassa ammottaa aukkoja, mutta verokeskustelu on ala-arvoista, sanoo Finnwatchin Sonja Finér – ”Tilanne on tietysti edunvalvonnan tulosta”

04.02.2023

Anu Kaaja kulkee ihmisyyden ja esineiden rajapinnoilla

04.02.2023

Kalleimmaksi meille tulee luonnolta otettu velka

04.02.2023

Uusimmat podcastit

KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa kahden jakson viikko!

03.02.2023

KU:n Kaikki Uusiksi -podcastissa keskusteltiin vasemmiston tulevaisuudesta ja tulevaisuuden vasemmistosta

30.01.2023

Kaikki Uusiksi-podcastissa fiilistellään viikonlopun Vasemmistoristeilyä ja puntaroidaan eduskuntavaalien asetelmia

13.01.2023
ILMOITUS
ILMOITUS

KU logo



  • Yhteystiedot
  • Tilaajapalvelu
  • Mediatiedot
  • Palaute
  • Blogit
  • Ilmoituspalvelu

Sivuston käyttöä seurataan mm. evästein kävijäseurannan, markkinoinnin ja mainonnan toteuttamiseksi. Tietosuojaselosteessa kerrotaan sivuston käytännöistä ja yhteistyökumppaneista.

Tietosuoja
Yksityisyysasetukset

  • Ajassa
  • Taustat
  • Dialogi
  • Etusivu
  • Digilehti
    • Etusivu
    • Näköislehdet ja arkisto
    • Tilaa digilehti
  • Arkisto
  • Tilaajapalvelu
  • Ilmoitukset
    • Ilmoituksia
    • Mediatiedot
  • Yhteystiedot
    • Yhteystiedot
    • Palaute
No Result
Näytä kaikki hakutulokset

Tervetuloa takaisin!

Kirjaudu sisään tilillesi:

Digilehden tai näköislehden aktiivinen tilaaja! Tunnuksesi on siirretty uuteen järjestelmään. Käyttäjätunnus on sähköpostiosoitteesi. Palauta salasanasi klikkaamalla tästä.

Ongelmatilanteissa ota yhteyttä asiakaspalveluumme. Vastaamme mahdollisimman pian.

Salasana unohtunut?

Salasanan palauttaminen

Syötä käyttäjänimesi tai sähköpostiosoitteesi salasanan palauttamista varten.

Kirjaudu sisään