Ennen eduskuntavaaleja nykyisten hallituspuolueiden näkemykset koulutuksen ja tutkimuksen tärkeydestä olivat liikuttavan yksimielisiä. Johtavat poliitikot poseerasivat ”Koulutuksesta ei leikata” -kyltit kädessä. Keskustan vaaliohjelma puhui koulutuksesta ja osaamisesta ”kivijalkana”. Tutkimus- ja kehittämisrahoitus oli Juha Sipilän puolueen mukaan tarkoitus nostaa lähelle neljää prosenttia bruttokansantuotteesta. Kokoomuksen ohjelma puolestaan julisti: ”Tutkimus-, kehitys- ja innovaatioympäristömme kilpailukyky turvataan vahvistamalla koulutusjärjestelmän ja yliopistojen rahoitusta”. Perussuomalaisten vaaliohjelman mukaan taas ”yliopistoja tulee kehittää sivistysyliopistomallin perusteella” ja ”yliopistoja ei tule kehittää ensisijaisesti elinkeinoelämän ehdoilla”. Edelleen perussuomalaisten mukaan ”perustutkimukselle on taattava riittävät resurssit”.
Leikkauksia toki tiedettiin odottaa – tämän hallituspuolueet kyllä tekivät selväksi jo ennen vaaleja – mutta koulutus ja tutkimus piti jättää leikkausten ulkopuolelle. Heti vaalien jälkeen hallituksen kolme ässää sopivat kuitenkin yhtä iloisessa yksimielisyydessä – ”kuin yhtenä puolueena” – historiallisen kovista leikkauksista koulutukseen ja tieteeseen. Koulutukseen on kohdistettu kaiken kaikkiaan 3 miljardin euron leikkaukset. Tutkimusrahoitusta oli leikattu jo viitenä aiempana vuotena, mutta nyt niistä leikattiin vielä tämän päälle rajusti melkein 10 prosenttia.
Tämä on herättänyt kansalaisissa laajaa tyrmistystä. Koulutus ja sivistys ovat Suomessa perinteisesti olleet korkeassa arvossa. Monet ymmärtävät myös, että vienti ja sitä kautta työllisyys riippuu kilpailukykyisistä vientituotteista, ja niiden jatkuva kehittäminen puolestaan vaatii laadukasta koulutusta ja tutkimustoimintaa. Hallitus iski leikkauksillaan juuri tähän elintärkeään kohtaan.
Hallitus näkee nyt kovasti vaivaan sen eteen, että Suomi ei varmasti nouse.
Kesän alussa kokoomuksen puoluekokous laittoi puolueen puheenjohtajan vaihtoon: värikäs Alexander Stubb, jonka toistuva pötypuhe alkoi olla puolueelle rasite, sai mennä. Hänen tilalleen nostettiin Petteri Orpo, joka herätti monessa luottamusta. Samalla sisäministerinä toiminut Orpo otti Stubbilta hoitaakseen valtiovarainministerin salkun.
Tuore puheenjohtaja totesi haastattelussa vakavana, että ”jakovara” on tältä vuodelta käytetty ja jos tulee yllättäviä menoja, edessä on lisäleikkauksia. Mutta jos niin kävisi, ainakin yksi sektori oli Orpon mukaansa rajattu ulkopuolelle: ”Jos lisäleikkauksiin joudutaan, kokoomuksen mielestä sivistys ja koulutus ovat niiden ulkopuolella.” Lupaus koettiin ilmeisen tärkeäksi, sillä se nousi moniin otsikoihin asti.
Samaa julisti hallitus jo keväällä. Se sai huhtikuun alussa kehysriihessään päätökseen neuvottelut vuosien 2017–2020 taloussuunnitelmasta. Tiedotustilaisuudessa opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen vielä erikseen totesi, että ”koulutukseen ja tutkimukseen ei kohdistu uusia säästöpäätöksiä”.
Viime viikolla Orpon nyt johtama valtiovarainministeriö sitten julkisti talousarvioesityksensä ensi vuodelle. Suomen opetus- ja korkeakoulualaa edustavan työnantajajärjestön Sivistystyönantajien sanojen mukaan siinä ”esitetään merkittäviä leikkauksia koulutuksen järjestäjille vedoten kilpailukykysopimuksen vaikutuksiin.”
Yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin ja yksityisiin oppilaitoksiin kohdistuvia leikkauksia perustellaan kilpailukykysopimuksen mukaisella työnantajamaksujen vähentymisellä.
Sivistystyönantajat pitää tätä kilpailukykysopimuksen hengen vastaisena: saavutettavien säästöjen oli tarkoitus lisätä organisaatioiden kilpailukykyä, mutta korkeakoulujen ja oppilaitosten osalta tätä ei nyt tapahdu, kun saavutettava etu syödään lisäsäästöillä. Esitys tarkoittaa käytännössä noin 20 miljoonan euron leikkauksia yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin. Oppilaitokset pitävät tätä suoranaisena petoksena.
– Tämä tuli täysin puskista. Olemme hyvin hämmentyneitä, Sivistystyönantajien toimitusjohtaja Teemu Hassinen sanoo.
Tuoreeseen talousarvioesitykseen sisältyy myös jo aiemmin päätetty valtava, melkein 200 miljoonan euron leikkaus ammatilliseen koulutukseen. Vuoden 2013 tasoon verrattuna ammatillisen koulutuksen rahoitus on jo 310 miljoonaa pienempi. Lisäksi ammatilliseen koulutukseen halutaan tehdä vielä rakenteellinen kokonaisuudistus vuonna 2018. Marssijärjestys on mieletön. Edelleen suomalaisen koulutuksen pohjaa nakertaa talousarvioesityksessä melkein 50 miljoonan euron leikkaus opintotukeen.
Entäpä se pääministeripuolueen lupailema tutkimus- ja kehittämisrahoituksen nostaminen neljään prosenttiin bruttokansantuotteesta? Se on jo laskenut kymmenen viimeksi kuluneen vuoden aikana 4,1 prosentista 3,6 prosenttiin. Päätettyjen leikkausten seurauksena sen arvioidaan laskevan edelleen 3,1 prosenttiin.
Leikkaukset näkyvät jo korkeakoulujen arjessa. Uutiset kertovat, että opetuksen suunnittelu on myöhässä ja paikoin opiskelijoilla ei ole vieläkään selvää tietoa syksyn kursseista. Joitakin kursseja ei ole varaa järjestää ollenkaan. Opintoneuvonta on laajasti lopetettu. Suoritusten rekisteröinti laahaa. Kaikki tämä aiheuttaa opintoaikojen pitkittymistä – mikä tulee vielä maksamaan yhteiskunnalle.
Hallitus näkee nyt kovasti vaivaa sen eteen, että Suomi ei varmasti nouse. Sen lisäksi se tietysti petti taas kerran räikeästi antamansa lupaukset.
Kirjoittaja on dosentti ja yliopistonlehtori Tampereen yliopistossa.
uutiskirje 