Palvelualoite on uusi tapa yksityistää

Palvelusetelin ohella kokoomus ja Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA ovat markkinoineet palvelualoitetta. Sen luvataan tuovan säästöjä ja parantavan laatua. Tutkimustietoa talouspoliittisten väitteiden tueksi ei ole. Ruotsissa tehty tutkimus päinvastoin kyseenalaisti yksityistämisen edut.

Palvelualoitteella on kunnan jäsenille tai työntekijöille annettu mahdollisuus tehdä aloite kunnan toimialaan kuuluvan ja omana työnä tehtävän palvelun tai toiminnan kilpailuttamisesta ja ulkoistamisesta tai kokonaan yksityistämisestä siten, että palvelu voidaan tuottaa laadullisesti paremmin ja halvemmilla kustannuksilla jonkin ulkopuolisen palveluntuottajan toimesta.

Lakisääteiset palvelut on rajattu aloitteen ulkopuolelle. Evan lisäksi palvelualoitetta on tyrkyttänyt kokoomuksen ajatuspaja Suomen toivo. Ne haluavat siitä lakisääteisen.

Alle kymmenen kuntaa käyttää

Ankarasta lobbauksesta ja markkinoinnista huolimatta palvelualoitteen suosio on ollut heikko. Suomen 313 kunnasta se on käytössä alle kymmenessä. Kuopio aloitti kokeilun 2016 alussa. Asikkalassa se on ollut kaksi vuotta käytössä. Kangasala ja Sastamala ovat käynnistäneet vuoden kokeilun. Jyväskylä kokeili sitä vuoden ajan, hyllytti välillä, kunnes vihreiden aloitteesta se palasi koekäyttöön vaalikauden loppuun.

Helsinki, Kouvola ja Loviisa ovat päättäneet, että eivät ota palvelualoitetta käyttöön. Lappeenranta ja Hämeenlinna käsittelevät asian osana kaupunkistrategian valmistelua. Porvoo on päättänyt seurata käynnissä olevia kokeiluja sekä odottaa valtakunnallisia uudistuksia.

Valtuustoaloitteita palvelualoitteen käyttöönotosta kunnissa on yleensä tehtaillut kokoomus, joka on saanut tukea keskustan ja kristillisten valtuutetuilta. Vihreät ovat poukkoilleet edestakaisin, kuten Jyväskylässä. Vasemmisto ja ammattiliitot ovat olleet vastaan Kuopiossa ja Jyväskylässä. Kangasalla demarit kuitenkin tukivat palvelualoitetta.

Pelon ja epävarmuuden tunnelma

Yhteistä palvelualoitekunnissa on ollut aloitteiden vähäinen määrä. Vielä harvempi on johtanut ulkoistamisiin ja yksityistämisiin. Jyväskylässä aloitteita on tullut viisi. Erikoisin ja yllättävin oli kaupunginteatterin kilpailuttaminen. Se ei johtanut mihinkään, koska aloitteen taloudelliset laskelmat olivat alkeellisia ja hataria.

– Pahinta on palvelualoitteen aiheuttama epävarmuus työntekijöiden keskuudessa. Se lamaannuttaa ja luo pelon sekä epävarmuuden tunnelman. Jyväskylän ensimmäinen aloite kaupunginteatterin kilpailuttamisesta näkyi myös teatterin näyttämöllä, kertoo Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Irma Hirsjärvi (vas.).

– En ymmärrä kuinka yrittäjille on kehdattu esittää härski väite, että palvelualoite oli menestys Ruotsissa, kun kaupungin esittelijäkin kertoi selkein numeroin erittäin vaatimattomista tuloksista, hän ihmettelee.

Kuopiossa vasemmiston valtuustoryhmä on kiinnittänyt huomiota yksityisen palvelutuotannon liikesalaisuuteen.

– Palvelutuotannon yksityistäminen palvelualoitteen kautta johtaa vallansiirtoon kuntalaisilta markkinoille. Nykyisin kuka tahansa kuntalainen voi valvoa itse suurinta osaa kuntakonsernin toiminnasta lukemalla esityslistoja, pöytäkirjoja ja talousarvioita internetistä, mutta yksityisten yritysten tuottamien palveluiden osalta näistä tulee salaista tietoa. Salailu ei kuulu demokratiaan, toteaa Vasemmiston Kuopion kunnallisjärjestön puheenjohtaja Toni Mäkinen.

Ruotsissa tutkittiin yksityistämistä

Palvelualoitteen menestys ei ole ollut sen kummempi Ruotsissa, vaikka oikeisto on markkinoinut sitä kohta 20 vuotta. Maassa on 290 kuntaa, joista palvelualoite on käytössä 32:ssa ja lisäksi yhdessä läänissä. Suurin osa on pieniä maalaiskuntia. Joukossa on vain neljä isompaa kaupunkia, joiden joukossa ovat Tukholma ja Tukholman lääni.

Palvelualoitteen tarkoitus on palvelusetelin tavoin kiihdyttää valtion ja kuntien palvelujen yksityistämistä. Suomessa erikoista on, että yksityistämisen seurauksia ei ole tutkittu. Uskotaan vain, että yksityinen on tehokkaampi, joustavampi ja parempi, kun esittelevä virkamies niin väittää.

Ruotsissa tehtiin vuonna 2011 tutkimus Konkurrensens konsekvenser, jossa selvitettiin yksityistämisen ja kilpailun vaikutuksia varhaiskasvatuksessa, lukiokoulutuksessa, vanhuspalveluissa, terveydenhuollossa ja työnvälityksessä. Näillä aloilla yksityisten markkinaosuus on Ruotsissa noussut 20 prosenttiin.

Projekti toteutettiin SNS-tutkimuslaitoksessa (Studieförbundet Näringsliv och Samhälle). Vastuullinen tutkija oli SNS:n tutkimusjohtaja, suomalaissyntyinen Laura Hartman. Hän on nykyään kansantaloustieteen dosentti Uppsalan yliopistossa.

Carl Bildtin oikeistohallituksen kaudella 1991–1994 luvattiin, että yksityistäminen lisää tehokkuutta, vähentää byrokratiaa, parantaa laatua ja lisää demokratiaa tuomalla valinnanvapauden. Laura Hartman kirjoitti SNS:n tutkimuksesta yhteenvedon Dagens Nyheter -lehteen 9.7.2011, jossa totesi ettei 20 vuotta Ruotsissa harjoitettu yksityistäminen tuottanut toivottuja tuloksia. Pahinta oli seurannan ja tutkimuksen puute.

Yksityinen työnvälitys heikointa

Selkeitä etuja yksityistämisen tuoman valinnanvapauden eduista koulutuksessa ja terveydenhuollossa ei ollut osoitettavissa. Heikoimmin toimi yksityinen työnvälitys.

Yksityistämistä oli eniten ja siihen oltiin tyytyväisiä yli 200 000 asukkaan suurkaupungeissa.

Valinnanvapaus ei toiminut odotetusti, sillä suurin osa päiväkotilapsista, lukiolaisista ja sairaista ei kyennyt arvioimaan opetuksen tai hoidon laatua. Koulun tai sairaalan valitseminen on eri asia kuin parturin tai jätefirman valinta.

Valinnanvapautta käyttivät sosioekonomisesti menestyneet, terveet ja hyvin koulutetut. Selvä segregaatio- eli eriytymistrendi oli havaittavissa. Yksityiskoulut ja lääkärifirmat tekivät ”kermankuorintaa” eli olivat kiinnostuneita maksukykyisistä oppilaista ja potilaista.

Selvänä haittana oli nähtävissä omistuksen nopea keskittyminen. Alun kilpailutilanteen jälkeen muutama suurtoimija osti pienyritykset pois markkinoilta. Varhaiskasvatuksen alalla Pysslingen Förskolor och Skolor Ab omistaa 154 päiväkotia ja peruskoulua, joissa on 22 000 lasta ja 3 900 työntekijää.

Pääkilpailijat ovat Vittra ja Fenestra. Ne kuuluvat Academedia-konserniin. Sen omistaa pääomasijoitusyhtiö EQT, joka on levittäytymässä Suomen lapsimarkkinoille Touhula Varhaiskasvatus Oy:n kautta. Se ylläpitää 80 liikuntapainotteisia Touhula- ja Aarresaari-päiväkoteja 30 paikkakunnalla. EQT:tä on syytetty veronkierrosta ja se on ollut vuosia vaikeuksissa Ruotsin veroviranomaisten kanssa.

Oikeistohallitus painosti tutkijoita

Laura Hartman katsoi, että syy kilpailun toimimattomuuteen sivistys- ja terveysaloilla on sote- ja sivistysalan epänormaalit markkinat. Hän kutsui niitä kvasimarkkinoiksi. Aloilla ei ole aitoa vapaata kilpailua ja hinnanmuodostusta, mutta laatuvaatimukset ovat erittäin korkeat Ruotsin kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Halvalla ei saa hyvää.

Tutkimus nosti Ruotsissa myrskyn Fredrik Reinfeldtin hallituksen aikana. Hartman joutui lähtemään SNS:sta, kun tutkimus ei tuottanut oikeiston haluamia tuloksia. Kaksi muuta tutkijaa lähti myös ja seitsemän tutkijaa kirjoitti Dagens Nyheteriin 24.9.2011 artikkelin, jossa syytettiin poliitikkoja riippumattoman tutkimuslaitoksen painostamisesta.

Laura Hartman kertoo Kansan Uutisille olevansa edelleen tutkimusraporttinsa takana:

– Johtopäätöksemme tutkimuksen puutteesta pätee yhä. Vaikka lisätutkimusta on tehty, ovat tutkimustulokset kilpailuttamisen vaikutuksista edelleen vajavaisia. Olemassa oleva tutkimus antaa heterogeenisen kuvan: tietyissä asioissa kilpailuttaminen on tuottanut positiivisia vaikutuksia, tietyissä negatiivisia.

– Yksiselitteisesti ei voi sanoa, että tehokkuus ja laatu ovat parantuneet. Mutta ei myöskään, että ne ovat yksiselitteisesti huonontuneet. Yleisesti ottaen kirjaamme on käytetty virheellisesti oman linjan tueksi sekä vasemmistossa että oikeistossa, Hartman sanoo.

Tutkija varoittaa kertarysäyksestä

Hartman on seurannut myös Suomen sote-uudistusta. Hänen mukaansa Suomessa on erilainen järjestelmä kuin Ruotsissa. Valinnanvapaus saattaa hyvinkin toimia, mutta ei välttämättä. Lopputulos riippuu pitkälti miten korvausjärjestelmä ja pelisäännöt muotoillaan.

– Uskoisin Ruotsin kokemusten perusteella, että saavutettavuuden ja laadun paraneminen on todennäköisempää kuin suuret säästöt, Hartman arvioi.

Erityisesti hän varoittaa kertarysäyksestä. Iso muutos pitäisi toteuttaa asteittain ja tehdä tarkkaa seurantatutkimusta.

– Sosiaali- ja terveysalan työntekijät pitäisi ottaa mukaan suunnitteluun jo nyt ja ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun korvausjärjestelmän yksityiskohtia ja sääntöjä hiotaan. Uudistuksen seuranta ja arviointi kannattaa myös suunnitella ja varmistaa etukäteen ettei tule Ruotsin tilannetta, jossa tutkimusta ei sitten olekaan, Hartman kehottaa.

Ruotsin yksityistämiskokemuksista kerrotaan Kansan Uutisissa sunnuntaina.