Hallituksen suunnitelma työllisyyden hoitoon sisältää kaikkien työttömien työnhakijoiden haastattelun kolmen kuukauden välein, karenssin käyttämisen joka kerta, kun tulkitaan työttömän kieltäytyvän työstä tai sen hakemisesta sekä työttömyysturvan heikentämisen työttömyyden pitkittyessä. Hallituksen näkemys lähtee siitä, että työttömät ovat kerta kaikkiaan työtä vieroksuvaa joukkoa – ydinongelma ei siis ole työpaikkojen puute vaan työttömien halu pysyä työttöminä.
Eivät reilut 30 000 avointa työpaikkaa riitä millään laskuopilla 380 000 työttömälle työnhakijalle, vaikka kuinka heitä jokaista haastattelisi kolmen kuukauden väliajoin tai vaikka useamminkin. Valtion verorahojen käyttäminen näennäishaastatteluihin on työllisyyden hoitamisen näkökulmasta turhaa, mahdollisesti jopa haitallista.
Ja mikä siinä mättää, etteivät nämä reilut 30 000 avoinna olevaa työpaikkaa sitten täyty? Millaisia ”unelmatyöpaikkoja” ne ovat?
Tällaisia: Osa-aikaisia 4–10 viikkotunnin paikkoja, 0-tuntisopimuksellisia näennäistyöpaikkoja, katufeissarin paikkoja ja pahimmillaan provisiopohjaisia puhelinmarkkinoijan tyrkytystyöpaikkoja, joista joko saa tai ei saa tuloa tai sitten ”työpaikkoja”, joissa työntekijä joutuu maksamaan työnantajalle päästäkseen ”töihin” (esimerkkinä kiinteistönvälittäjän työt). Myös franchising-yrittäjän paikkoja on runsaasti tarjolla, nekin ”korvausta vastaan”. Ottaisitko itse vastaan tai hakisitko tällaista työtä?
Yhtenä vaihtoehtona on väläytetty työllistämistä alle minimipalkkojen, jos työnhakija täyttää tietyt ehdot. Matalapalkkaesitys toisi toteutuessaan vain lisää toimeentulovaikeuksia, ylivelkaantumista, alempaa työttömyysturvaa ja pienempää eläkettä. Ja olisihan se täysin yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain vastaista politiikkaa – eikä se siltikään ratkaise ydinongelmaa, työpaikkojen ja työnhakijoiden määrällistä epäsuhtaa.
Eivätkä taida työttömyysetuuksien tai palkkatukimäärärahojen leikkauksetkaan synnyttää lisää työpaikkoja. Ennemminkin päinvastoin. Palkkatuki on tarjonnut monelle pitkään työttömänä olleelle väylän avoimille työmarkkinoille, tuonut uskoa ja luottamusta omaan pystymiseen ja rohkeutta hakeutua työnantajien puheille. Moni myös työllistyy, jopa vakituisesti, palkkatukijakson jälkeen. Työllistämispolitiikan hoitaminen työttömän itsetunto musertamalla on vanhanaikaista politiikkaa, jonka olisi uskonut jääneen huutolaisaikoihin.
Vääriä ovat nämä hallituksen työllisyydenhoidon ihmelääkkeet! Tutkijat saavat kyllä lisää tutkittavaa, kun ihmetellään vuoden parin päästä, mikä johtikaan siihen, ettei hallituksen tavoitteeksi asettama 72 prosentin työllisyysaste toteutunut.
Kolmas sektori, työpajat ja niiden muodostamat yhdistykset ja muut kentän toimijat, ovat kynät punaisina syytäneet ilmoille tietoa työllistämispalveluiden mekanismeista ja siitä, kuinka ihmisten itsetuntoa tukemalla ja mahdollisuuksia parantamalla saadaan paljon aikaan työllistämisessä. Ilman näitä palveluja pitkäaikaistyöttömien määrä olisi huomattavasti nykyistä suurempi, kustannukset vielä korkeammalla ja haittoja nykyistä vielä paljon enemmän.
Miksi hallitus ei käytä kentän asiantuntemusta hyväkseen?
Eija Tuohimaa
toiminnanjohtaja
Jyvässeudun
työllistämisyhdistys JST ry
Susanna Uusitalo
projektipäällikkö
Keski-Suomen
Yhteisöjen Tuki KYT ry
uutiskirje 
