Viime viikot on käyty keskustelua mahdollisuudesta puuttua ääriliikkeiden toimintaan. Kaikki tietävät mistä tämä keskustelu on käynnistynyt.
Ääriliike-termi on ongelmallinen. Esimerkiksi poliittisista puolueista joutuisimme välittömästi lakkauttamaan äärimmäisenä oikealla ja vasemmalla olevat puolueet. Lopulta olisimme hallitussa yhden puolueen järjestelmässä. Tämä voisi tietenkin sopia joillekin, muttei olisi tervettä demokratiaa.
Uskontokuntien toimintaan pitäisi myös puuttua. Kuka määrittelisi, mikä uskontokunta olisi kaikkein keskeisin? Ateismi on luettavissa myös eräänlaiseksi uskonnoksi. Pitäisikö suomalaisten alkaa harrastamaan hinduismia vai kääntyä Jehovan todistajiksi?
”Joutuisimme välittömästi lakkauttamaan äärimmäisenä oikealla ja vasemmalla olevat puolueet.”
Hallitus arvioi nykyisen lainsäädännön olevan riittävä ääriliikkeiden toimintaan puuttumiseen, mikä on mielestäni oikein. Toimintaa pitää vain tarkentaa ja puuttua kaikkien väkivaltaisten liikkeiden ja yhdistysten toimintaan riippumatta siitä, missä päin poliittista kenttää ne sijaitsevat. Rikosten tekemistä varten järjestäytyneitä ryhmiä varten laista löytyy omat kohtansa helpottamaan poliisin toimintaa.
Välirauhansopimuksen mukaan Suomessa lakkautettiin satoja fasistiseksi luokiteltuja yhdistyksiä. Pariisin rauhansopimuksen 8. artiklan mukaan Suomi on sitoutunut olemaan sallimatta välirauhansopimuksessa kiellettyjen tai vastaavien järjestöjen toiminnan. Tämän sopimustekstin pohjalta on helppo lakkauttaa fasistiset liikkeet, yhdistykset ja puolueet.
Radikaalijärjestöjen toimintaan pitää myös puuttua. Suoran toiminnan liikkeiden väkivalta kohdistuu usein toisten omaisuuteen tai ammattiin, suoraan tai välillisesti. Monella on muistissa vuosien aikana tehdyt iskut turkistarhoille ja hakkuualueille metsätyökoneiden rikkomisena.
Vuosien aikana olen käynyt hyviä keskusteluja vaikeistakin asioista eri puolueiden edustajien kanssa. Koskaan ei ole tarvinnut turvautua väkivaltaan, ei edes miettiä sellaista mahdollisuutta. Keskustelut ovat avanneet uusia näkökulmia aiheeseen, myös minulle. Jokaisen keskustelun jälkeen olen voinut reilusti kätellä kanssakeskustelijat. Asiat riitelevät, eivät henkilöt.
Markku Eilola-Jokivirta
Oulu