Mitä enemmän teknologiaa, sitä helpompi sinua on tarkkailla – uljas uusi maailma.
Näin ironisoi toimintajännärissä Valtion vihollinen (Enemy of the State, 1998) ikääntynyt salakuunteluekspertti. Ennen kuin hän tulee kuvioihin, juristipäähenkilön (Will Smith) harteille ehtii kertyä melkoinen painolasti tekaistua syyllisyyttä.
Alkutekstien aikana erään NSA:n eli Kansallisen turvallisuusviraston pampun virkamiehen kunnianhimo pursuu yli äyräidensä. Tuloksena on poliittinen murha, joka vahingossa tallentuu videolle.
Murhanauha lähtee rivakkaan kiertoon. Nauhasotkun pohjalta kovan onnen juristi saa ravata henkensä edestä melkein kuin Cary Grant Hitchcock-klassikossa Vaarallinen romanssi (1959). Kaiken huipuksi päälle painaa lähestyvä joulu.
Varsinaisena elokuvallisena inspiraatiolähteenä tarinalle tuntuu olleen erinomainen Coppola-filmi Keskustelu (1974). Sen pääosan esittäjä Gene Hackman heittää nyt vastaavan keikan sivuroolissa ja astetta kevyemmissä merkeissä.
Valtion vihollisen aihe teknologian mahdollistamasta poliisivaltiomaisesta kyttäysmeiningistä on täyttä asiaa. Sen Tony Scottin ohjaama leffa ajaa Jerry Bruckheimer -tuotannolle ominaisella sähäkkätempoisella, rotujen tasa-arvoa muistavalla ja hurtilla huumorilla höystetyllä toiminnallisuudella.
Tältä pohjalta tarinan varsinaiseksi totuudentorveksi nousee pukinkonttiin ennen aikojaan kurkistava päähenkilön vaimo (Regina King).
Valtion vihollinen. Nelonen torstaina klo 22.00.