Viime aikoina suomifutiksen historiaa ja nykytilaa on tallennettu ansiokkaasti kirjoihin ja kansiin. Iso merkitys tässä on ollut joukkorahoituksella. Moni muuten mahdoton projekti on muuttunut toteuttamiskelpoiseksi mesenaatti.me:ssä satojen jalkapallon ystävien voimin.
Yksi viime vuoden puhuttaneimpia futiskirjoja sisältää itse asiassa huomattavan vähän tekstiä sivumääräänsä nähden. Matsipäivä-kirjassa yhdeksän suomalaista futiskuvaajaa esittelee parhaita otoksiaan ja kertoo lyhyesti harrastuksestaan. Kirja on kaikin puolin komeaa katseltavaa: laadukkaalle paperille painetun kookkaan opuksen sivuilla näyttävät kuvat pääsevät oikeuksiinsa. Ei ihme, että kirja nimettiin ehdolle vuoden urheilukulttuuriteoksi Suomen Urheilugaalassa.
Kuvajournalismin merkitystä jalkapallossa tulee harvoin miettineeksi. Tästäkin syystä kirja on erityisen tarpeellinen. Siinä missä otteluraporteissa ja urheilu-uutisissa keskitytään pelitapahtumiin, maaleihin ja ratkaisuhetkiin, kuva voi kertoa enemmän. Kuten kirjan esipuheessa todetaan: kuuluisimmat jalkapallokuvat valjastavat ymmärryksemme pelin lainalaisuuksista kertoakseen tarinan kohteistaan. Kun katsomme kuvaa Maradonan ”Jumalan käsi” -maalista, emme näe vain pelitilannetta, vaan sen, miten tuo hetkellinen vilunki symboloi Maradonaa viheriöiden rakastettavana kelminä.
Kuvilla voidaan kertoa tarinoita, joissa näyttäytyy suomifutis kaikessa rakastettavuudessaan.
Kuvilla voidaan kertoa tarinoita, joissa näyttäytyy suomifutis kaikessa rakastettavuudessaan. Raesateessa tai lumen keskellä pelattuja alasarjaotteluita, yksinäisiä soihtuja pimenevässä illassa, aitoa riemua onnistumisista ja tuskaa mokatuista tilanteista. Fanit ja kannattajakulttuuri ovat kirjassa näyttävästi esillä.
Suomeen tuntuukin viime vuosina syntyneen pieni futista harrastuksekseen (tai jopa puoliammattimaisesti) kuvaavien yhteisö. Iso merkitys tässä on ollut keskustelupalsta FutisForum2:lla, jossa on jo hyvän aikaa ollut oma osionsa kuvaajille. Moni kirjan kuvaajista mainitseekin palstan tärkeänä inspiraation lähteenä.
Kuvat ovat tärkeässä roolissa myös toisessa mesenaatti.me:ssä rahoitetussa opuksessa, Hiekalta kakkoseen -kirjassa, joka kartoittaa Tampere Unitedin uuden tulemisen vuodesta 2011 tähän päivään. Kirja on arvokas aikalaishistoriikki kahdesta näkökulmasta. Ensiksikin se kirjaa ylös Suomen oloissa ainutlaatuisen kehityskaaren konkurssista uuteen nousuun kannattajien voimin ja aina kakkosdivariin asti. Toisekseen se kuvaa mainiosti kotimaisen alasarjapalloilun arkea ja sitä, miten touhu muuttuu sarjataso sarjatasolta professionaalimmaksi. Siinä missä Kutosessa joukkue tuo kotiuunissa lämmitetyt makkarat foliossa kentän laidalle myytäviksi, saadaan pari vuotta myöhemmin kentälle ihan oikea grilli ja tuonnempana nimikko-olutkin. Etenkin varhaisten vuosien matsiraportit ovat paikoin hersyvän hauskaa luettavaa.
Molemmat kirjat alleviivaavat suomifutiksen erityisyyttä kaikessa kotikutoisuudessaan rakastettavana yhteisönä ja kulttuurina. Sekä Matsipäivän että Hiekalta kakkoseen -kirjan sivuilta käy mainiosti ilmi, miten kotimaamme kentillä kannattajat, pelaajat, valmentajat ja muut lajitoimijat ovat ainutlaatuisen lähellä toisiaan. Se, mikä ehkä pelin ammattimaisuudessa hävitään, voitetaan kaksin verroin takaisin yhteisöllisyytenä.
Vakiorivillä pallotellaan Valioliigaa ja Championshipiä. Ykköskohteen vierasjoukkue Liverpool oli tiistaina kovan paikan edessä: turpaan oli tullut kolmessa liigamatsissa putkeen, ja vieläpä paperilla selvästi heikommille jengeille. Chelseaa vastaan Liverpoolilla oli paljon pelissä: sarjaa johtavia sinipaitoja ei saisi päästää karkaamaan, ja alkoihan tuo käydä jo kunniankin päälle. Tiukka vastus sai Liverpoolin pelaamaan tosissaan, ja taistelu palkittiin tasurilla. Joskohan suunta olisi tästä vihdoin ylöspäin, kun lauantaina vastassa on todella heppoinen Hull. Varma kakkonen.
Vakioveikkauksen peliaika päättyy lauantaina 4.2. klo 16.58. Kansan Uutiset suosittaa 64 merkin järjestelmää: 2, 1, 1, 1(X), 1(X), 1, 1, 2(1), 2(X), 1(X), 1, 1(2), 1.