Mitä Maisie tiesi (What Maisie Knew, 2012) on Henry Jamesin klassikkoromaanin onnistunut päivitys elokuvaksi. Aiheen puolesta samalla hoituu lajityyppinsä klassikko Kramer vastaan Kramer (1979).
Amerikkalaisfilmi on fiksu ja konstailematon esitys hakoteille luiskahtavasta vanhemmuudesta ja lapsesta heittopussina sen pyörteissä.
Henry James on psykologisen romaanin merkittävä uudistaja, terävä huomioitsija ja sävyjen taituri. Piirre on tavoitettu elokuvassa oivaltavasti. Aika kiintoisaa, että miesohjaajakaksikon Scott McGehee ja David Siegel vastapainoksi käsikirjoittajat ovat naisia: Nancy Doyne ja Carroll Cartwright.
Kompakti kokonaisuus on toimiva ja viihdyttävä yhdistelmä urbaania perhe- ja sosiaalidraamaa sekä lapsen maailman kuvaus, paikkansa tapahtumissa on myös orastavalle romanssille. Imeläksi nenäliinafilmiksi leffa ei lipsahda.
Nimiosan Onata Oprile on varsinainen löytö, hän on hämmästyttävän luonteva kuusivuotiaana pikkutyttönä kultaisessa häkissä. Lapsen näkökulma vakuuttaa muutenkin.
Melko varakkaat vanhemmat ovat itsekeskeisiä menestyjiä New Yorkin sydämessä. Julianne Moore on tapansa mukaan iskussa jonkin sortin rock-starana, joka keski-ikäisyydestään huolimatta elää vielä jälkipuberteettia. Isä on taidekauppias (Steve Coogan) ja koko liehuvan lettinsä voimin yhtä kypsymätön vanhemmuuteen kuin puolisonsa.
Tärkeässä sivuroolissa Alexander Skarsgård on varsinainen velho hongankolistajana, jonka sydän on täyttä kultaa. Katsoja pääsee jännittämään, kuinka iso mies kestää ”rakkaansa” pompottelua ja jatkuvaa haukkumista.
Ja se tärkein: Mitä Maisie tiesi on hyvä muistutus siitä, miten biologiset vanhemmat voivat olla lapselle lähinnä kirous – tällä kertaa niin sanotuissa paremmissa piireissä.
Mitä Maisie tiesi. Teema perjantaina 3.2. klo 21.00.
uutiskirje 
