Kansan Uutiset uutisoi tiistaina 21.2. Ammattiliitto Pro:n tiedotteen pohjalta, että yleissitovuus ei olisi ristiriidassa perustuslain kanssa.
Työnantajaliittoon järjestäytymättömän yrityksen kannalta työehtosopimusten yleissitovuus merkitsee sopimusvapauden rajoittamista. Ei riitä, että työnantaja noudattaa työlainsäädäntöä, vaan sen on noudatettava muiden neuvottelemaa työehtosopimusta, johon se ei ole vapaaehtoisesti sitoutunut ja jonka sisältöön se ei ole voinut vaikuttaa.
Yleissitovuutta on perusteltu muun muassa sillä, että se estää epätervettä kilpailua. Asian nosti esiin myös dosentti Jaana Paanetoja Kansan Uutisten artikkelissa. Samalla kuitenkin unohtuu, että kyseessä on järjestelmä, jossa kaksi tahoa sopii kolmansille velvoitteita ja itselleen joustoja, joita kolmannet eivät lainsäädännöstä johtuen saa käyttöönsä. Nykyisen järjestelmän voidaan katsoa pikemminkin vääristävän sekä perusteettomasti rajoittavan kilpailua.
Paanetoja toteaa, että yleissitovuuden perustuslainmukaisuutta arvioitiin voimassa olevaa työsopimuslakia säädettäessä. On kuitenkin huomattava, että perustuslakivaliokunta tuolloin nimenomaisesti painotti, että on tarpeen seurata työehtosopimuskäytännön kehitystä sekä kilpailutilanteen muutoksia, pidettävä silmällä yleissitovuuden piirissä olevien työnantajien aseman mahdollisia muutoksia etenkin negatiivisen yhdistysvapauden kannalta ja tarvittaessa ryhdyttävä lainsäädäntötoimenpiteisiin tilanteen muuttuessa.
Työsopimuslain säätämisestä on kohta 20 vuotta, mutta minkäänlaista tarkastelua ei asian osalta ole edelleenkään tehty.
Ottaen huomioon yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset, tulisi yleissitovuuden perustuslainmukaisuutta arvioida kokonaisuutena uudelleen ja ryhtyä toimenpiteisiin perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Suomen Yrittäjät on tuonut esiin yleissitovuuden ongelmia perustellusti 15.2.2017 julkaistussa selvityksessä.
On kyseenalaista, että työnantajan omaisuudensuojaa ja negatiivisen yhdistymisvapauden kannalta merkittävää konkreettisten normien asettamisvaltaa säädetään järjestäytymättömien työnantajien osalta ulkopuolisille sopijatahoille. Myös perustuslain 80§:ssa asetetun lailla säätämisen vaatimuksen näkökulmasta on ongelmallista, että työnantajan taloudellista sopimisvaltaa kavennetaan, ja että lainsäätäjä siirtää vallan työnantajan kannalta täysin ulkopuolisille tahoille, kuten työmarkkinajärjestöille.
On muistettava, että yleissitovuuden perusteella työehtosopimusta noudattavassa yrityksessä työskentelee keskimäärin viisi henkilöä. Näissä yrityksissä elinkeinoharjoittaja samaistuu hyvin vahvasti yritykseensä. Nykyjärjestelmä myös tältä osin loukkaa näiden yritysten taustalla vaikuttavan yrittäjän yhdenvertaisuutta yksinomaan sen vuoksi, että hän on käyttänyt Suomen perustuslain 13 §:n mukaista perusoikeuttaan olla kuulumatta yhdistykseen.
Paanetoja toteaa oikein, että perusoikeuksien kannalta on kyseenalaista myös se, että yleissitovaa työehtosopimusta noudattava työnantaja ei saa käyttöönsä työehtosopimuksen mukaisia paikallisen sopimisen joustoja. Mutta toisin kuin artikkelissa on todettu, asiaan liittyvät perustuslailliset ja perusoikeuksiin liittyvät ongelmat eivät olisi viime keväänä lainsäädäntöä valmistelleen työryhmän kompromissiesityksen johdosta ratkenneet.
Suomen Yrittäjät ei hyväksynyt esitystä, koska se olisi johtanut työntekijöiden velvoitteeseen järjestäytyä työehtosopimuksen tehneeseen ammattiliittoon, jos työpaikalla halutaan sopia paikallisesti poiketen tietyistä työehtosopimuksen mukaisista työehdoista. Luottamusmiestä edellyttävä sääntely olisi suosinut järjestäytyneitä työntekijöitä ja asettanut järjestäytymättömät työntekijät epäedullisempaan asemaan paikallisessa sopimisessa. Tällaista ratkaisua ei voi perusoikeuksienkaan näkökulmasta pitää hyväksyttävänä, vaan mahdollisuus sopia on turvattava järjestäytymisestä riippumatta.
Kuten SY on esittänyt, ratkaisu ongelmaan olisi yleissitovuusjärjestelmän uudistaminen siten, että sen piiriin kuuluu vain palkan vähimmäisehdot. Tämä voidaan toteuttaa siten, että työsopimuslain 2 luvun 7 § rajataan koskemaan vain vähimmäispalkkaa koskevia työehtosopimusten säännöksiä. Muilta osin palkkauksessa noudatetaan sopimusvapauden periaatetta ja markkinaehtoisuutta sekä työajoissa ja muissa työehdoissa työlainsäädäntöä. Työntekijän suojana olisi ilman nykyistä yleissitovuuttakin eduskunnan säätämä kattava työlainsäädäntö. Jos uudistamista ei tehdä, Suomen talous ja kansalaiset kärsivät jatkossakin joustamattomista työmarkkinoista ja maailman jäykimmästä palkanmuodostuksesta.
Atte Rytkönen
lainopillinen asiamies, Suomen Yrittäjät
uutiskirje 
