Englantilaisessa draamakomediassa Laulu Marionille (Song for Marion, 2012) seniorikuorolaiset valmistautuvat innolla alansa kisaan, mutta ennen sitä yksi on joukosta poissa. Tilanne korjaantuu juonikuvion etenemisen valossa jokseenkin odotetuin kääntein.
Terence Stamp ja Vanessa Redgrave näyttelevät ikääntynyttä avioparia, jonka yhteiselämää varjostaa vaimon parantumaton syöpä. Tunteikkuutta on ilmassa ja kuorolaisten touhuissa välillä tiettyä naiiviutta, mutta imelän nyyhkeen suohon ei Marionin lähdön edessä upota. Käsikirjoittaja-ohjaaja Paul Andrew Williams pitää homman joka suhteessa kunniallisesti kasassa.
Sympaattisen leffan kuoro- ja ihmissuhdesoppaan mahtuu viihdyttäviä käänteitä, pientä suurta ja ajatonta elämänviisautta sekä hyvää näyttelijätyöskentelyä. Yksi ylitse muiden on pääosan 71-vuotias Terence Stamp. Hän on kohtausten kuningas seurassa kuin seurassa äreänä aviomiehenä, isänä ja isoisänä. Kuvaan tietysti kuuluu, että miehen äreys on vain pintaa.
Elokuvan keskeinen teema kuuluttaa voimaa jatkaa, vaikka menetys kuinka kirpaisisi. Samalla liputetaan tervehdyttävän muutoksen puolesta tyyliin ”koskaan ei ole liian myöhäistä”. Tässä suhteessa tuore leskimies saa tärkeää vetoapua nuorelta kuoronjohtajalta (Gemma Arterton). Enemmän kitkaa on isän ja aikamiespojan (Christopher Eccleston) suhteessa.
Ilmeikkäästi kuvatut arkiset puitteet sävyttävät mukavasti elokuvan konstailematonta valoisuutta.
Laulu Marionille. Teema perjantaina 10.3. klo 21.00.
uutiskirje 
