Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n puheenjohtaja Veli-Matti Mattilan näkemykset 10–15 prosentin palkanalennuksista on torjuttu laajalti, myös vasemmistossa. Vasemmistoliiton Li Anderssonin mukaan ”EK:n käsitys kilpailukyvystä on surkean vanhanaikainen”, sillä kilpailukyky ei hänen mukaansa perustu niinkään työvoimakustannuksille kuin osaamiseen, laatuun ja toimitusvarmuuteen. SDP:n Antti Lindtmanin mukaan taas ”EK:n miljoonamiehet ovat lopullisesti irronneet tavallisten suomalaisten arjesta.” (Kansan Uutiset 13.3.). Onko näin?
Palkanalennukset on vasemmalla tavattu katsoa elinkeinoelämän, ei vain työllisten etujen vastaisiksi, koska alennusten uskotaan heikentävän kokonaiskysyntää. Suorat palkkamenot muodostavat useimmilla aloilla kuitenkin suurimman osan tuotteiden hinnoista. Tuotannon koneistuminen ja ”pääomavaltaistuminen” kutistavat suorien työvoimakustannusten vaikutusta hintoihin. Koska pääomatuotteiden, kuten komponenttien, palveluissa käytettävien tavaroiden sekä koneiden hinnoista suuri osa on työvoimakustannuksia, ei palkkoja päästä pakoon edes vetoamalla tuotantoketjujen pituuteen. Palkoilla on väliä. Niitä laskemalla voidaan parantaa yritysten kannattavuutta. Kysyntä ei myöskään ole vain työllisten varassa.
Vasemmistossa vedotaan usein mainittuihin puitetekijöihin, kuten huolto- ja toimitusvarmuuteen sekä työvoiman osaamiseen. Nämä ovat kuitenkin välillisiä seikkoja, jotka saattavat olla joillakin aloilla merkittäviä, mutta eivät suinkaan kaikilla. Toimialat ovat erilaisia. Esimerkiksi toimitusvarmuus on jollakin alalla ongelma, toisilla ei. Aloja yhdistää tarve työvoimalle ja pääomalle. Koska jälkimmäisen hinnasta suurin osa on työvoimakustannuksia, jäävät jäljelle lopulta palkat ja työn sivukulut.
Kapitalismissa tärkeintä on se, mikä jää viivan alle. Mitä suurempi osa tuotteiden hinnasta jää yhtiöihin joko investointeihin tai jaettavaksi pääomatulona, sen parempi. Jos palkkoja laskettaisiin Suomessa yleisesti Mattilan ehdottamat 10–15 prosenttia, kasvattaisi se viivan alle jäävää summaa, kun halvemmalla valmistettavia tuotteita voitaisiin viedä ulkomaille samalla hinnalla kuin muut ja siten kilpailijamaita korkeammalla katteella.
Vasemmistossa toistellaan usein ostovoiman perään. Tulee muistaa, että myös yritysten kysynnällä on väliä. Suuri osa tuotteista myydään kapitalismissa yritysten kesken väli- ja lopputuotteina. Palkkojen laskeminen supistaisi toki suomalaisten ostovoimaa, mutta EK:n mielessä onkin vientiteollisuuden hintakilpailuetu. Vientituotteiden hinta syntyy suurelta osin kotimaassa. Mitä pienemmin kustannuksin niitä Suomessa tuotetaan, sitä parempi kapitalismin näkökulmasta. EK on oikeassa edustamiensa kapitalistien näkökulmasta.
Rudolf Bahroa mukaillaksemme: ”reaalisesti olemassa olevan kapitalismin” puolustaminen on sisäistetty talous- ja työmarkkinapolitiikan vankkumattomaksi perustaksi myös vasemmistossa. Tuleekin kysyä, elääkö vasemmisto haavemaailmassa, jossa kapitalismin peruslähtökohta, omistajan voitto, on häivytetty työllisten ja elinkeinoelämän ”yhteisedun” taakse. Onko vasemmistosta tullut kapitalismin puolustaja?
Saska Heino
Helsinki
uutiskirje 
