Saksalaisen nykyelokuvan kärkiohjaajiin kuuluvan Christian Petzoldin ohjaustyö Phoenix (2014) on kiinnostava koukkaus Saksan dramaattiseen lähimenneisyyteen. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeisiin hetkiin. Berliini on raunioina ja amerikkalaisten miehittäjien komennossa.
Tarinassa yksilöllinen ja laajempi yhteiskunnallinen taso nivoutuvat oleellisesti yhteen. Phoenix on sekä lähihistoriallinen draama että aviodraama kuin myös film noir -sävytteinen hillitty melodraama. Elokuvan nimi tarkoittaa yökerhoa, jossa pääparin tiet vuosien tauon jälkeen kohtaavat. Nimeen liittyvä symboliikka viittaa samalla ajattomampiin sfääreihin.
Naispääosan rooli on kuin mittatilaustyönä tehty Petzoldin luottonäyttelijälle Nina Hossille, hänen tummalle ja hieman surumielisesti värähtelevälle läsnäololleen. Tärkeän sivuosan Nina Kunzendorf on niin ikään vakuuttava. Harmi, että hänen hahmonsa poistuu liian aikaisin kuvioista. Naiskaksikon suhteen kehittely loppuu kuin seinään. Miespääosassa on Roland Zehrfeld.
Tarinasta ja sen moninkertaisen petoksen teemasta jää hieman paperinen maku. Tuntuu siltä, että juttu toimii oleellisesti paremmin Hubert Monteilhetin alkuperäisromaanin ranskalaisittain värjäytyneellä antisemitismin näyttämöllä.
Epätasaisuudestaan huolimatta Phoenix vakuuttaa hienovaraisen psykologisesti virittyneenä ja kamarifilmimäisen intiiminä ihmissuhdetilityksenä. Päätös pianon ääressä on varsin vaikuttava.
Phoenix. Teema Fem keskiviikkona 27.9. klo 22.00.