Leena Kakko
Suomalaiset Siperiassa -projektin vetäjä, Tampereen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja, eläkkeellä, työskenteli museolehtorina Lenin-museossa.
Leena Kakko, olet käynnistänyt kahden muun naisen kanssa Suomalaiset Siperiassa -projektin. Miksi?
– Suomi–Venäjä-seuran Tampereen osasto, jota vedän, teki vuonna 2009 junamatkan Siperiaan. Sillä matkalla tapasimme inkeriläisseuran ihmisiä, mistä lähti kytemään ajatus selvittää suomalaisia jalanjälkiä Siperiassa. Sinne on viety väkisin tai lähdetty eri aikoina kuka missäkin tarkoituksessa.
Miten ajatus eteni?
– Projekti syntyi pari vuotta sitten Petroskoin suomalais-venäläisessä kulttuurifoorumissa, kun löytyi sopivat yhteistyökumppanit Tatjana Berezhnaja ja Irina Medovnikova Venäjän puolelta.
Mitä sitten tapahtui?
– Aloimme suunnitella matkaa Omskiin ja Krasnojavkiin. Se tehtiin vuonna 2016. Omskista löysimme muun muassa suomalaiskylän, jossa ihmiset puhuivat ihan ymmärrettävää suomea. Oli hämmästyttävää tavata heitä.
– Ryzhkovon kylä on perustettu 1800-luvun alussa. Sinne ensimmäiset lähtivät maaorjuutta pakoon Pietarista. Sen jälkeen sinne on historian eri vaiheissa mennyt muita suomalaisia, myös punaisia, jotka vuoden 1918 tapahtumien jälkeen lähtivät Neuvostoliittoon.
Mitä tapahtuu seuraavaksi?
– Nyt on suunnitteilla matka idemmäksi Amurinmaalle. Kapteeni Höök toi laivallaan sinne 1800-luvulla porukkaa, jolla oli tarkoitus perustaa yhdyskunta. Sen oli tarkoitus hankkia toimeentulonsa valaanpyynnillä, mutta hanke ei onnistunut ja porukka hajosi. Osa jäi sinne. Tämä on aiheena seuraavalla matkalla, jonka on tarkoitus tehdä vuonna 2019. Reitti ja matkan hinta ovat vielä auki, mutta mukaan tulijoita alamme jo etsiä.
– Projekti näkyy myös Tampereella. Osastomme järjestää Hervannan kirjastossa 30.10. tilaisuuden, jossa Vesa-Matti Lahti esittelee kirjaansa Siperia kutsuu. Se kertoo Kuzbassissa asuneista suomalaisista.
Mitä Siperia merkitsee itsellesi?
– Joistakin tulee Lapin-hulluja, minusta on tullut Siperian-hullu. Olen käynyt siellä kahdeksan kertaa. Siellä olen kokenut paljon mielenkiintoisia asioita ja tavannut suoria, yksinkertaisia ihmisiä, jotka ovat ankarissa elinolosuhteissa oppineet elämään toisiaan auttaen, tekemättä asioista liian mutkikkaita.
– Meillä Siperiasta ei tiedetä muuta kuin kylmyys ja vankileirit, vaikka siellä on paljon muutakin, upeaa luontoa ja hämmästyttäviä juttuja.
Leena Kakko
Suomalaiset Siperiassa -projektin vetäjä, Tampereen Suomi-Venäjä-seuran puheenjohtaja, eläkkeellä, työskenteli museolehtorina Lenin-museossa.
uutiskirje 
