Vaikka sote-maakunnista näyttää tulevan valtion talutuskoiria, niin haluan silti uskoa, että niissä voitaisiin tehdä uusia juttuja hyvän elämän saavuttamiseksi. Miten niitä toteutetaan? Valtio on luvannut antaa maakunnille yhden prosentin verran rahoitusta hyvinvoinnin edistämiseen. Pohjois-Pohjanmaalla se tarkoittaa 11 miljoonaa euroa.
Jos kysymme Tuiran asukastuvassa piipahtaneilta, mitkä asiat heille ovat tärkeitä, ensimmäisenä vastauksena on yleensä terveys. Nuorilta kysyttäessä se lienee kaverit. Niinpä. Terveys, ihmissuhteet ja mielekäs tekeminen ovat yleensä Top 3 -listalla.
Sellaiset suomalaisten itsestäänselvyydet kuten turvallinen elinympäristö ja asuminen sekä vakaa yhteiskunta ovat monissa maissa köyhimmille vain haave.
Jonkun markkinamiehen mukaan hyvä elämä on naiivi ajatus.
Tuoreessa Marika Kunnarin väitöskirjassa Aikuisväestön huolet ja hyvinvoinnin heikentäjät pohditaan juuri tätä aihetta. Tutkimuksen mukaan nuorten aikuisten huolet olivat moninaisempia kuin vanhempien. Taloustilanteen heikkenemisellä oli vaikutusta muihin elämänalueisiin. Hyvinvoinnin heikkenemiskokemukset liittyivät eniten naisiin, matalaan koulutustasoon ja alhaisiin tuloihin, ei parisuhteessa oleviin ja työelämän ulkopuolella oleviin.
Miten heitä on tuettu viime vuosina? Lapsiperheiden kotiapua on vähän saatavana. Työttömien lasten päivähoito-oikeutta on rajoitettu. Aktiivimalli pitää heitä laiskoina, jos he eivät onnistu saamaan edes pätkätyötä. Jos he onnistuvat, päivähoitopaikkaa on kiireessä vaikea saada. Silloin valinnanvapaus ei ole tärkein juttu, vaan tuki arjesta selviytymiseen.
Mitä jos kunnissa lopetettaisiinkin säästöjen etsiminen lähikouluja lakkauttamalla, ja lähdettäisiin panostamaan hyvinvointiin.
Etsitään ensiksi riskiryhmät ja järjestetään heille sopivat palvelut. Paljon palvelua tarvitseville sovitaan luotsi, jolle voi aina soittaa tarvittaessa ja joka ohjaa oikeaan paikkaan. Työnhakijoiden tueksi tulevat omavalmentajat Tampereen seudun työllisyyskokeilun mukaisesti. Siellä on aktivoitu ja lisätty radikaalisti palvelutoimijoita. Julkisista sote-palveluista poistetaan portinvartijat. Asuinalueille perustetaan asukastupia ja olohuoneita, eri ikäisten kohtaamispaikkoja. Palveluista tehdään ihmisille sopivia palvelumuotoilulla.
Ja lopputulos onkin hyvän elämän myötä toisistaan huolta pitävät ihmiset ja pienemmät kustannukset. Jonkun markkinamiehen mukaan hyvä elämä on naiivi ajatus. Minusta ei.