Kuoritaan ohuesta itsetunnosta kaksisataatuhatta kotimaista työtöntä karvoihin ja aktiivisuuteen katsomatta. Tietojärjestelmästä kaavitaan kaikki ammattiryhmät karkeasti koulutetusta insinööristä ympäristöasiantuntijaan, luuseriksi luullusta oman elämänsä sankariin. Huonokuntoiset, kielitaidottomat ja puoluekyvyttömät siirretään sivuun myöhempää tukistelua varten. Pelkästään ulkonäköhaitta ei estä käyttöä.
Hyvin kikytetty hampaaton kansanosa pannaan pienisilmäiseen aktiivimallin siivilään ja ravistellaan niin että tilissä tuntuu. Siivilään jäävien toimeentuloa nipistetään tarvittaessa niin, että jonain päivänä nekin menevät läpi. Paksupäisimpiä aktivoidaan kolmen päivän kertausharjoituksilla ja kolmen kuukauden karenssilla.
Kolmen kuukauden kuluttua meillä on esivalmisteltuna hyvinvointivaltion perusraaka-aine, koulutettu ja käymään käsketty kotimainen työvoimareservi hyvin solidarisoituna. Raastetaan sekaan kolme kourallista mamua, liotetaan patit (pitkäaikaistyöttömät) keskikaljassa tai munamaidossa ja lisätään joukkoon.
Mausteeksi ripaus paperittomia ja luvattoman työttömiä korkeasti koulutettuja lääkäreitä, humanisteja ja muita yhteiskunta-aktivisteja. Höysteeksi eriäviä mielipiteitä ja hyppysellinen taiteilijoita, hihhuleita ynnä muita kehityksen jarrua polkevaa välittäjäainesta. Voivat vikistä tai polttaa kieltä, niiden kanssa tulee noudattaa varovaisuutta, ettei mene muusista maku. Poikkeavaa ainesta otetaan väriksi, leipäjonosta poimitaan pari muovikassillista kokonaan unohdettua.
Hallitus vatuloi aamutunneille asti. Massasta ei enää erotu yksilö, ei informaatikko, ei ledvalomies, ei tulkki eikä tubettaja. Seos on homogeenista, hyvin koossapysyvää ja helposti liikuteltavaa. Ripotellaan sekaan pari positiivista ja jokunen vapaaehtoinen lumetyötön.
Joukkoon puristetaan hyvin pesty kokonainen Lindström. Puku otetaan talteen. Sekoitetaan viimeisen kerran. Annetaan tekeytyä toimeentulon rajamailla viikko tai pari ja päästetään oppositio kyselytunnilla kupille yksilön etua etsimään. Seurataan mitä eduskunnan lehtereillä tapahtuu ja mitä sanottavaa suurella yleisöllä on.
Seoksen raakakypsyttyä pöydälle nostetaan työttömyysturvalaki ja aktivoitu massa. Kiisteltyä sekoitetta käristetään virkamiesten ja vapaaehtoisjärjestöjen yhteishiilloksella ja myydään sopimattoman paikallisen periaatteella turuilla ja toreilla. Karaokekerho on palkattu laulamaan ylistyslaulua suomalaiselle työteliäisyydelle ”mä joka päivä töitä teen.”
Kauppa käy kuin talvialessa. Suomi nousee ja työttömän elintaso laskee. Jarikin on saanut nesteytettyä itsensä ja on puku pykälässä valmis maistamaan omaa lääkettään. Ottaisiko joku entistä kemianlaboranttia kolmeksi päiväksi töihin?
Aili Dammert
Ylivieska