Seksuaalisesta häirinnästä kerrotaan useimmiten työkaverille, käy ilmi toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n teettämästä kyselystä. Vain 5 prosenttia häirintää kokeneista on kertonut asiasta henkilöstön edustajalle, hieman harvempi työpaikan johdolle.
Kaksi kolmesta häirintää kokeneista on kertonut seksuaalisesta häirinnästä työkaverilleen ja vajaa puolet perheenjäsenelle, puolisolle tai ystävälle. Aula Research kysyi häirinnästä 1 075 suomalaiselta tammi-helmikuun vaihteessa.
Työnantaja on puuttunut seksuaaliseen häirintään kyselyn mukaan vain murto-osassa ilmitulleista tapauksista. Noin joka kolmas tapaus on käsitelty työpaikalla jotenkin. Useimmiten häiritsijä on joutunut puhutteluun tai hänen kanssaan on keskusteltu asiasta. Kuitenkin joka kuudes ilmitullut seksuaalinen häirintä johti häiritsijän irtisanomiseen.
Tasa-arvolaissa seksuaalinen häirintä on kielletty jo 40 vuotta sitten.
Kyselyn mukaan seksuaalinen häirintä on tavanomaisempaa suurilla työpaikoilla, vaikka puolessa niissä on luotu pelisäännöt häirinnän varalta.
Joka viidettä työikäistä häiritty
Seksuaalista häirintää on joutunut kokemaan joka viides työikäinen, heistä joka kymmenes toistuvasti. Tavallisimmin seksuaalista häirintää joutuu kokemaan alemmassa toimihenkilöasemassa työskentelevä nuori nainen. Useimmiten häiritsijä on työkaveri tai asiakas.
Viimeisen kolmen vuoden aikana niin naiset kuin miehetkin ovat joutuneet kokemaan seksuaalista häirintää jonkin verran kaikissa ikäryhmissä.
Työpaikkojen käytännöt vaihtelevat vastaajien mukaan suuresti. Nollatoleranssi seksuaaliselle häirinnälle oli vain vajaalla puolella työpaikoista.
Vastaajista 90 prosenttia haluaisi nollatoleranssin seksuaaliselle häirinnälle, naisista peräti 95 prosenttia.
Työpaikoille selvät pelisäännöt
STTK:n puheenjohtaja Antti Palola tähdensi torstaina järjestön naistenpäivän aamiaistilaisuudessa, että kenenkään ei pidä joutua seksuaalisesti häirityksi.
– Kaikille työpaikoille pitää räätälöidä pelisäännöt, ettei seksuaalista häirintää tapahtuisi. Uhriksi joutuu usein henkilö, joka on tavalla tai toisella alisteisessa asemassa häiritsijäänsä.
Monet jättävät yhä kertomatta häirinnästä häpeän, syyllisyyden tunteen tai asian nolouden takia.
Tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaaran mukaan seksuaalisesta häirinnästä ei saisi tulla ”virtahepoa olohuoneessa”. Työpaikan ilmapiirin ei saa antaa pilaantua yhdenkään häirinnän takia, vaan asiaan pitää puuttua.
Maarianvaara muistutti, että tasa-arvolaissa seksuaalinen häirintä on kielletty jo 40 vuotta sitten.
– Pelisäännöt ja tietoa on ollut, mutta asiasta ei ole puhuttu. Seksuaalisessa häirinnässä kyse on vallankäytöstä, jota tutkittaessa on usein sana sanaa vastaan.
Ilmoitukset nimettömästi?
Häirintätilanteet selitetään helposti poikkeuksiksi, ”ei se pahaa tarkoittanut”, ja uhri jätetään yksin.
Vakuutusyhtiö Ifin varapääluottamusmies Merja Koistinen toivoi, että seksuaalisesta häirinnästä voisi työpaikoilla tehdä ilmoituksen anonyymisti ja että tapausten käsittelylle olisi selkeät prosessit.
Oikeuspsykologian dosentti Helena Häkkönen muistutti, että seksuaaliseen häirintään tulisi puuttua kuin työpaikalla tupakointiin.
–Työpaikkatupakointi saatiin karsittua pois, ja siihen uskalletaan puuttua. Seksuaalinen häirintä on vähän samanlainen asia. Otetaan siihen nollatoleranssi ja vastuutetaan työyhteisön jäsenet puuttumaan tapauksiin.
uutiskirje 
