Viimeisen vuoden aikana Venäjää ja erityisesti sen pääkaupunkia on putsattu ja puleerattu. Ensi kesän jalkapallon miesten MM-kisoilla halutaan välittää positiivista Venäjä-kuvaa maailmalle.
– En ole koskaan nähnyt Moskovan keskustaa niin kiillotettuna kuin mitä se tällä hetkellä on, toteaa tutkijatohtori Pia Koivunen.
Koivunen puhui Venäjä futisisäntänä -seminaarissa, jossa tarkasteltiin paitsi tulevia kisoja, myös Venäjän ja Neuvostoliiton urheilun historiaa ja nykytilaa. Politiikka ja varsinkin viime vuosien konfliktit olivat vahvasti läsnä useissa puheenvuoroissa.
Neuvostoliitossa urheilu valjastettiin sosialismin käyttöön.
Erityisesti Vladimir Putinin valtakaudella voidaan puhua megatapahtumabuumista. Venäjä on tällä vuosituhannella pyrkinyt systemaattisesti järjestämään urheilun arvokisoja ja muita suurta julkisuutta saavia tapahtumia, kuten kansainvälisiä huippukokouksia. Buumia voi tarkastella sekä kansainvälisen että kotimaisen yleisön näkökulmasta.
– Ulkomaille nämä tapahtumat viestivät uskottavuutta, pyrkivät muokkaamaan mielikuvia Venäjästä ja vahvistamaan sen asemaa globaalina toimijana. Kotimaassa taas pyritään oikeuttamaan Putinin valta-asemaa sekä tukemaan patriotismia. Vaikka kriittisiä ääniä onkin kuultu, tulevat MM-kisat luultavasti ennemmin nostavat kuin laskevat Putinin suosiota, Koivunen arvioi.
Luokkatietoisuudesta
oligarkkien valtaan
Putin onkin näyttävästi mukana kisojen markkinoinnissa. Tapahtuman virallisella Twitter-tilillä julkaistiin tovi sitten video, jossa pallottelevat lukuisat entiset ja nykyiset futistähdet. Video päättyy otoksiin, jossa presidentti itse kikkailee pelivälineellä.
Urheilun käyttäminen politiikan välikappaleena ei ole itänaapurissamme tietenkään uutta.
– Neuvostoliitossa se valjastettiin sosialismin käyttöön ja politisoitiin hyvin varhain, professori Vesa Vares huomautti.
Kehitys johti omien ”olympialaisten”, spartakiadien, järjestämiseen ja eristäytymiseen länsimaisesta urheilusta, jota pidettiin moraalittomana, kaupallisena ja luokkatietoisuudesta vieroittavana.
Jalkapallo tuli Venäjälle brittien mukana. Taso oli aluksi kehno, ja vuoden 1912 olympialaisissa jopa Suomen joukkue pieksi venäläiset.
30-luvulta lähtien lajiin alettiin kuitenkin satsata, ja etenkin toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton ja muiden itäblokin maiden joukkueet niittivät menestystä. Moni muistaa esimerkiksi Unkarin legendaarisen 50-luvun maajoukkueen, joka Ferenc Puskásin johdolla saavutti MM-hopeaa, tai venäläisen maalivahdin ”Mustan hämähäkin” Lev Jashinin, joka erään läntisen toimittajan mukaan ”hallitsi rangaistusaluetta kuin Neuvostoliitto Itä-Eurooppaa”.
Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen koko urheilujärjestelmä jäi tyhjän päälle. Jalkapallon kasvatettua pikkuhiljaa suosiotaan siitä kiinnostuivat myös paikalliset oligarkit. Viime vuosina monet raharikkaat ovat pyrkineet nimenomaan länsiseurojen omistajiksi, tunnetuimpana esimerkkinä Chelsean Roman Abramovitš.
– On mahdollista, että hankkimalla ulkomaisia seuroja omistukseensa venäläisoligarkit pyrkivät lisäämään henkilökohtaista turvallisuuttaan, Vesa Vares pohti.
– He eivät siten ole niin helposti Kremlin ohjailtavissa.
Boikotteja ja
someaktivismia
Poliittinen ilmapiiri Venäjällä on muuttunut huomattavasti Sotšin vuoden 2014 talviolympialaisista. Siinä, missä Sotšin kisojen alla muun muassa Pussy Riot -ryhmä vapautettiin, ovat uutisia viime aikoina hallinneet Krimin valtaus, Ukrainan ja Syyrian tilanteet, USA:n vaaleihin sotkeutuminen sekä aivan viime viikkoina entisen vakoojan murhayritys, josta Venäjää on syytetty – ja tietenkin taannoinen doping-skandaali.
Lisäksi itse kisoihinkin liittyy isoja ongelmia. Kisapaikkoja ovat rakentaneet pohjoiskorealaiset siirtotyöläiset, joiden palkasta valtaosa palautuu Kim Jong-unin hallinnolle. Tutkija Sami Kolamo tuhahtikin puheenvuorossaan, että ”tosiasiassa kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA tulee kisoillaan tukeneeksi Pohjois-Korean ydinohjelmaa”.
Monet ovatkin kannustaneet kisojen boikotoimiseen. Vastikään mukaan on liittynyt peräti Englanti, joka uhkaa vetäytyä kisoista, mikäli vakoojatapaus osoittautuu Venäjän masinoimaksi.
Puhujat pohtivat, että kokonaan kisojen seuraamiselta on vaikea välttyä, mutta paikan päälle menemistä tulee mietittyä tarkkaan.
– Pelaajien suut ovat sopimusten vuoksi kisojen aikana supussa, mutta kotisohvalta käsin voi pyrkiä herättelemään kriittistä keskustelua sosiaalisessa mediassa, sanoi urheilijoiden somekäyttöä tutkinut Riikka Turtiainen.
– Hyvällä tuurilla esimerkiksi twiitit voivat päätyä televisiolähetyksiin, hän kannusti.
Kirjoittaja osallistui 23.3. Turun yliopiston yleisen historian oppiaineen järjestämään Venäjä futisisäntänä -seminaariin.
uutiskirje 