Politiikan kielen kiinnostavimpia puolia on se, millaisia nimityksiä poliitikot käyttävät vastustajistaan. Yksi tunnetuimmista on seteliselkärankaiset. Veikko Vennamo (smp.) viittasi sillä puoluetovereihinsa, jotka 1972 irtosivat Suomen maaseudun puolueesta. Samaa nimitystä ovat käyttäneet sittemmin perussuomalaiset sinisistä.
Seteliselkärankaisten kaltainen nimitys on selvästi kielteinen ja kohdetta halventava. Avoimen asenteellisia nimityksiä vaikuttavampia politiikassa saattavat kuitenkin olla salakavalammat sanat, joita käytetään ikään kuin yhteisesti sovittuina termeinä, mutta jotka ovat kaikkea muuta. Tällainen on myös Juha Sipilän vastikään mainitsema vihervasemmisto.
Ikään kuin olisi objektiivisesti olemassa jokin tällainen porukka, jonka syyksi voi panna kaiken kurjuuden.
Sipilä puhui vihervasemmistosta vyöryttäessään syytä Suomen huonosta taloustilanteesta edellisen hallituksen niskaan.
– Sanotaan, että vihreät ja vasemmisto, jos se helpottaa, totesi Sipilä myöhemmin, kun sananvalintaa ihmeteltiin.
Oikeastaan ei helpota: Sipilän vihreät viittaa ilmeisesti puolueeseen, mutta viittaako vasemmisto vasemmistoliittoon vai vasemmistoliittoon ja sosiaalidemokraatteihin? Vai johonkin epämääräisempään joukkoon?
Vihervasemmisto on sanana monitulkintainen. Yhdyssanan määriteosa on viher- ja perusosa -vasemmisto. Rakenteen perusteella luonteva tulkinta on, että vihervasemmisto viittaisi siihen joukkoon vasemmistoa, jolla on vihreinä pidettäviä ajatuksia ja arvoja. Aivan mahdoton ei ole sekään tulkinta, jonka mukaan kyse onkin vasemmistolaisesti ajattelevista vihreistä.
Selitetään vihervasemmistoa niin tai näin, selvää on, että kyse on tulkinnanvaraisesta sanasta. Termistä ei tässä yhteydessä oikein voi puhua: vihervasemmisto ei ole vakiintuneen poliittisen käsitteen nimi.
Monissa maissa tunnetaan ”vihreää vasemmistoa” vastaava ilmaus (”green left”). Professori Heikki Paloheimo kirjoitti Facebookissa, että vihervasemmisto on vihreän vasemmiston synonyymi ja että ilmausta on käytetty politiikan tutkimuksessa analyyttisesti viittaamassa poliittiseen suuntaukseen, jolle on ominaista ympäristönsuojelu, feminismi, sosialismi ja pasifismi.
Suomalaisessa julkisessa kielenkäytössä vihervasemmisto-sana on melko tuore tulokas. Helsingin Sanomista löytyy maininta vuodelta 1992. Lehden mukaan rikoskomisario Sulo Aittoniemi (smp.) oli eduskunnassa toppuutellut vihervasemmiston tulkintoja Etyk-turvalain käsittelyssä.
Laajempaan tietoisuuteen sana alkoi levitä, kun Jussi Halla-aho kirjoitti blogissaan 2006 näin: ”Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä.”
Valtiopäiväasiakirjoissa vihervasemmiston ensiesiintymä on kesäkuulta 2011. Tuolloin Olli Immonen (ps.) väitti hallituksen ajamaa ympäristö- ja energiapolitiikkaa vihervasemmistolaiseksi. Sanaa on käytetty eduskunnassa säästeliäästi. Useimmin sitä on käyttänyt Teuvo Hakkarainen (ps.), ja eniten sanaa ovat käyttäneet juuri perussuomalaiset. Tavallisesti käyttöyhteydet ovat selvän kielteisiä.
Somessa sanaa käytetään tiheämmin. Laajasta sosiaalisen median aineistosta (Futusome) käy ilmi, että esimerkiksi vuonna 2015 sanaa käytettiin yli 40 000 julkisessa some-tekstissä. Suosituimmat sivustot olivat Suomi 24, Ylilauta, Vauva, Iltalehti ja Hommaforum. Tämän vuoden tilastoista käy ilmi, että sanaa käytetään eniten Twitterissä, ja myös Hs.fi-sivuston keskusteluista löytyy pari tuhatta osumaa.
Vihervasemmisto-sanan käyttö näyttää yleistyvän sosiaalisessa mediassa ja leviävän sieltä muihin yhteyksiin. Vielä ei kuitenkaan voida puhua yleiskielisestä ilmauksesta, jonka viittauskohde olisi selvä ja jota voisiin käyttää ikään kuin neutraalisti puhuttaessa vihreiden ja vasemmistopuolueiden muodostamasta rintamasta. Yleiskielen sanakirjassakaan vihervasemmistoa ei ole.
Sanan lähtökohtainen monitulkintaisuus, sen historia ja nykyiset useimmiten kielteiset käyttöyhteydet eivät tue ajatusta, jonka mukaan sanaa voitaisiin käyttää ikään kuin puolueettomasti päivänpoliittisissa teksteissä. Voikin kärjistää, että vihervasemmisto on lähinnä viherpipertäjät-sanan (myös: viherpiipertäjät ja viherpipeltäjät) perinnön jatkaja.
Viherpipertäjä on sanana avoimen kielteinen, eikä käyttötarkoitus jää kenellekään epäselväksi. Sen sijaan vihervasemmiston mahdollinen voima perustuu näennäiseen neutraaliuteen. Ikään kuin olisi objektiivisesti olemassa jokin tällainen porukka, jonka syyksi voi panna kaiken kurjuuden.
Kirjoittaja on suomen kielen dosentti ja tietokirjailija.