Suomessa on kuulemma työvoimapula; meillä on ”kohtaanto-ongelma” ja ”pula osaavista työntekijöistä”. Jännä juttu, että toisaalta vaaditaan tarveharkinnan poistoa, ja toisaalta on juuri tehty isot koulutusleikkaukset. Miksei työttömille tarjota lisäkoulutusta, jos osaaminen kaipaa päivittämistä, ja enemmän uudelleen- ja muuntokoulutusta? Miten sopivat yhteen vaatimukset koulutetusta työvoimasta ja koulutuslupauksen pettäminen?
Kyseessä on tietysti halu saada halpatyövoimaa Suomeen: työntekijöitä, jotka tyytyvät hyvin pieneen palkkaan, eivätkä tunne Suomen lakeja ja oikeuksiaan. On se kumma, kun ahneudella ei ole mitään rajaa! Ennen vanhaan työ ja palkka kuuluivat yhteen ja puhuttiin, että työnantajan ja yrityksen hyvinvoinnista tippuu murusia työntekijöillekin. Nyt halutaan halpatyöreserviä, ettei enää tarvitsisi palkkaakaan maksaa.
Esimerkiksi rakennusalalla on runsaasti työttömyyttä, ja silti juuri sinne hingutaan ulkomailta työntekijöitä. Tarveharkintaa ei saa poistaa! Suomelle on kaikin puolin parempi vaihtoehto kouluttaa ja työllistää suomalaisia työnhakijoita. Näin sekä säästyy työttömyyskorvauskustannuksia että saadaan veroeuroja, joita tarvitaan hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
Jos jollain alalla on aidosti pula työntekijöistä, täytyy valvoa haukkana, että ulkomailta tuleville maksetaan asiaankuuluva palkka. Kelläpä voisi olla mitään sitä vastaan, jos tarkoituksena ei ole hakea säästöä palkkakustannuksista?
Kuulemma 45 prosentilla työnantajista on vaikeuksia saada työpaikkoja täytettyä. Jos yrityksillä on osaaja- ja hakijapula, kannattaisi katsoa peiliin. Tarjotkaa työntekijöille palkka, jolla tulee toimeen, hyvät työehdot ja työsopimuksessa riittävästi tunteja, jotta työllään voi elää ilman sosiaalitukia. Kas kun kohtaanto-ongelma on kohta ohi ja ovella satojen työnhakijoiden jono! Eihän tämä voi olla yllätys kellekään?
Kirjoittaja on myyjä ja luottamusmies.
uutiskirje 
