Hiilimetsänhoitoa mitataan kahdella luvulla: hiililuku ja nieluvirta. Hyvä hiilimetsänhoito tavoittelee niille molemmille korkeita ja mieluusti koko ajan nousevia arvoja.
Hiililuku mittaa, paljonko omassa metsässäsi, maakunnassasi tai kotimaassasi on metsien alkuainehiiltä tonneina kyseisen alueen maahehtaaria kohti.
Luonnonvarakeskuksen mittauksista voi laskea esimerkiksi Suomen metsäbiomassan viime vuoden hiililuvuksi 29,6 tonnia hiiltä hehtaarille.
Toinen mittari, hiilen nieluvirta, kertoo, paljonko kyseiselle alueelle tulee vuosittain lisähiiltä maahehtaarille. Metsien kasvusta on jo vähennetty luontainen poistuma ja hakkuut. Nieluvirran yksikkö on kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa. Suomessa hiilen nieluvirta oli 342 kiloa hiiltä hehtaarille vuodessa.
Tropiikin maissa metsävarat useimmiten vähenevät: hiilen nieluvirtaa alueelle ei enää ole. Virta on muuttunut hiilen nieluvirrasta hiilen päästövirraksi. Esimerkiksi sademetsiään soijapelloiksi raivaavassa Brasiliassa päästövirta oli FAO:n tilastoinnin pohjalta 42 kiloa hiiltä hehtaarilta vuodessa.
Brasilian jäljellä olevista metsistä johdettu hiililuku 40,9 tonnia hiiltä hehtaarille oli silti puolitoista kertaa suurempi kuin Suomen hiililuku (29,6). Sademetsää maassa on edelleen valtava määrä.
Muita vahvan hiililuvun maita ovat esimerkiksi Saksa (36,8), Puola (32,5), Itävalta (49,4), Japani (52,9) ja Etelä-Korea (36,7). Niitä korkeammalla on vielä vuoristometsien Slovenia. Sen hiililuku oli 79,5 tonnia hiiltä hehtaarille.
Hiilen nieluvirraltaan Euroopassa ovat Suomen edellä muun muassa Ranska (386) ja Puola (908 kiloa hiiltä hehtaarille vuodessa). Aasiassa metsiään hoitavat taitavasti, nieluvirralla mitattuna, Japani (955) ja Etelä-Korea (1 075). Euroopan Slovenia menee silti tässäkin Aasian maiden edelle. Sloveniassa hiilen nieluvirta oli 1 087 kiloa hiiltä vuodessa hehtaarille.
Päiväntasaajan eteläpuolisista Afrikan maista Sambia on ollut metsäisimpiä. Metsiä siellä kuitenkin häviää. Vuonna 2018 hiilen päästövirran lukema oli Sambiassa 44 kiloa hiiltä vuodessa hehtaarilta. Metsien häviö on tyypillistä koko Afrikalle.
Hiilimetsänhoidon mittareista on opittavaa. FAO:n tilastoinnin pohjalta voi päätellä, että ilmastometsätalous on mahdollista lähes kaikkialla maapallolla. Toki arktiset alueet ja korkeat vuoristot pysyvät jatkossakin metsättöminä.
Euroopan maiden lukemat kertovat, että Länsi-Euroopan maiden metsät ovat toipuneet toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella hyvin. Itä-Euroopan metsät ovat vastaavasti toipuneet ”kylmän sodan” jälkeisellä kaudella. Metsien palautus Eurooppaan oli maapoliittinen menestys. Koko maapallon ilmastometsätalous voi jatkossa ottaa oppia Euroopan hiilimetsänhoidosta.
Afrikan kehitysmaissa on edelleen jokin rakenteellinen ongelma. Metsiä häviää jatkuvasti, kansainvälisistä sopimuksista, kansallisista päätöksistä ja kehitysavun metsähankkeista huolimatta. Rakenteellisena ongelmana on pidetty Afrikan maiden valtavaa väestöpainetta ja alati kiihtyvää väestönkasvua.
Aasian väkirikkaiden maiden hiilimetsänhoidon hyvät lukemat kertovat, että väestö ei voi olla metsien häviön ainut syy. Kun maapoliittinen tausta on kunnossa, Afrikan rakenteellinen ongelma voisi poistua.
Veli Pohjonen
Kuusamo
uutiskirje 