Kirjailija Arto Paasilinnan (1942–2018) kymmenistä romaaneista useampi passaa hyvin teatterin näyttämölle – eritoten kesäteatterin. Olisikohan niistä ehkä Jäniksen vuotta (1975) ohjattu ja esitetty useimmin Suomen suvessa, vaan kyllä muitakin on.
Mäntsälän Ohkolassa Öljymäen kesäteatteri tuo nähtäville Paasilinnan toisen varhaisteoksen, Onnellisen miehen (1976). Näyttelijäkonkari Pekka Laiho on sovittanut ja ohjannut sen lavalle Kaarina Pesolan aiempaa dramaturgiaa mukaillen.
Onnellisen miehen tarina yhdistelee eri ainesosia. On ikään kuin Villin lännen yksinäistä cowboyta vastaava siltainsinööri Akseli Jaatinen, joka ilmestyy töihin 1970-luvun pikkupitäjään, Kuusmäkeen. Hän repäisee auki kylän hyvä veli -kuviot ja junailee asiat siihen malliin, että lopulta kaikki nyörit kunnassa ovat hänen
hyppysissään. Sellainen on Jaatisen mainio vallankumous.
Aatu Johansson vakuuttaa siltainsinööri Akseli Jaatisen roolissa.
Siinä sivussa hän on totta kai mitä reiluin mies, armoton humanteri ja naistenhurmaaja.
Somaa ja julmaa, reaalipohjalta ponkaisevaa paasilinnamaista satua. Kesäteatteriksi se on oivallinen valinta: kepeän hassuja kiepsahduksia ja lempeä riittää, pohjalla hyvin varteenotettavia havaintoja valtapeleistä.
Vetoa on, tempoa lisää
Pekka Laiho ohjaa harrastajanäyttelijöitä varmoin ottein. Kellekään ei lankea ylivoimaisen vaikeita monologeja, mutta yksilötaidoillekin annetaan paikoin tilaa. Liki kaksikymmentä näyttelijää sulautuu sujuvaksi ryhmäksi.
Ensikohtauksissa törmätään turhan äkkiä asiaan. Insinööri Jaatista sopisi muutamin kertojanlausein pohjustaa: mikä on miehiään, ja mistä tulee.
Nyt homma on pyörinyt vain pari minuuttia, kun päämies on jo napit vastakkain kunnankihojen ja kirkkoherran kanssa. Kirkonkylärauhan edes lyhyt kuvaus olisi kohdallaan, ennen kuin konfliktit astuvat kuvaan.
Näytelmä rytmittyy kaikkinensa hyvin. Alkupuolella on kuitenkin parempaa vetoa, ja eräät kohtaukset väliajan jälkeen eivät suinkaan kärsisi pienestä annoksesta lisätempoa. Ensi-ilta on toki ensi-ilta, ja useinhan esitys löytää parhaimmin itsensä pari iltaa myöhemmin.
Näyttelijät onnistuvat
Kesäteatterien suolana ovat näyttelijät, myös Ohkolassa. Aatu Johansson tempaisee Jaatisen osan erinomaisen irtonaisesti, ja hänen luontainen läsnäolonsa ja liikunnallisuutensa kantavat läpi illan. Sattumaa tai ei, hivenen hänestä muistuu mieleen Pekka Laiho nuorempana.
Tyyppigalleriaa on. Heikki Simolin on juurevan ilmeikäs kuntapäättäjä Jäminkinä, Jaatisen päävastustajana. Sinimustassa villapaidassaan hän viittaa tietysti myös varhaisempiin aikoihin: Ohkolan maankuulun työväentalon kivijalkahan on kilometrin päässä.
Timo Palmgrenin esittämässä Manssilassa on roimaa proletaarista uhmaa, ja Mika Ilkka ilmentää sutkin nimismiehen aseman hyvin.
Vesa Saralehto hoitaa monta roolia, mieleenjäävimpänä juopuneen rehtori Rummukaisen törmäily täytetty metso sylissään.
Jani Uhlenius on tulinen rovasti Roivas, joka nöyryytettynä lataa illan parhaan repliikin: ”Olet sinä Jaatinen vittumainen mies!”
Lapsinäyttelijöitä on aina ilo nähdä, nytkin heitä on neljä.
Sitä vastoin naisiahan ei Paasilinnan teoksissa ole koskaan liiaksi, ja varsin pinnallisia hekin. Joka tapauksessa Piia Salminen, Saila Smith, Niina-Liisa Åhs ja Eira Andersson hoitavat osansa tyylillä.
Näyttelijät kautta linjan artikuloivat selkeästi, mikä kesäteatterissa on aina sangen tärkeää.
Ilta viehättävässä Öljymäen ympäristössä – upouudessa katsomossa – on rattoisa, ja ajatuksiakin antava. Kesäteatteri ja Arto Paasilinna tarjoavat meille muhevan cocktailin.
Onnellinen mies. Perustuu Arto Paasilinnan romaaniin. Sovittanut ja ohjannut Pekka Laiho. Dramatisoinut Kaarina Pesola. Musiikki Iivo Johansson. Ohkolan teatteri, Öljymäenkuja 1, Mäntsälä. Esitykset 17. elokuuta asti.