Li Andersson
Syntynyt: 13.5.1987
Kansanedustaja: 22.4.2015–
Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2011–2015
Vasemmistoliiton puheenjohtaja: 6.6.2016–
Opetusministeri: 6.6.2019–
Li Andersson haluaa jatkaa vasemmistoliiton johdossa. Kolmessa vuodessa on tehty paljon, mutta paljon on myös vaalikiireiden vuoksi jäänyt tekemättä.
– Koen, että työni ei ole vielä valmis. Olen todella ylpeä ja tyytyväinen siitä, mitä olemme onnistuneet saamaan aikaiseksi kuluneen puoluekokouskauden aikana puolueohjelmatyön vahvistamisen, puolueen viestinnän vahvistamisen ja ennen kaikkea kaksien voitettujen vaalien suhteen.
Kaiken lisäksi Andersson sanoo olevansa ylpeä, että sai johtaa puolueen hallitukseen, jonka ohjelmassa on paljon vasemmistoliitolle tärkeitä tavoitteita, kuten perusturvan parannukset, koulutuspanostukset, seitsemän päivän hoitotakuu, vanhustenhuollon hoitajamitoituksen tiukentaminen sekä kunnianhimoiset ilmastotoimet. Nyt hän sanoo haluavansa tehdä parhaansa sen eteen, että vasemmistoliitto onnistuu hallituspolitiikassa samalla kun puolue saa omaa viestiään entistä vahvemmin julkisuuteen.
Mutta sitten hän sanoo, miksi moni asia on jäänyt kolmen vuoden aikana tekemättä.
– Yksi ongelma kuluneella puoluekokouskaudella oli, että meillä oli todella monet vaalit. Oli kaikki vaalit (kunta-, presidentin-, euro- ja eduskuntavaalit) plus kahteen otteeseen käynnistetyt maakuntavaalikampanjat.
– On asioita, joita emme ole vielä ehtineet. Minulla on aika selkeä käsitys poliittisista kysymyksistä, joihin puolueen pitää keskittyä ja joissa meidän pitää olla vahvoja.
Marraskuun puoluekokouksen jälkeen alkavalla kaudella Andersson haluaa keskittyä puolueen sisäiseen organisaatioon. Tämä tarkoittaa strategian luomista, jotta puolue todella alkaa toimia alhaalta ylöspäin.
– Meidän pitää käyttää aikaa ja energiaa sen tekemiseen. Enemmän kuin mihin meillä oli mahdollisuuksia viime vaalikaudella. Näen ison tarpeen sille, että valtakunnallisia tapahtumia olisi enemmän. Puolueristeily oli esimerkiksi todella suosittu, ja olen saanut siitä paljon hyvää palautetta, Andersson mainitsee.
– Tapahtumissa voisi käydä sisältökeskustelua vasemmiston roolista, tehtävästä ja tavoitteesta.
Tämän lisäksi pitää tukea ja vahvistaa vasemmistoliiton kunnissa tapahtuvaa työtä ja verkostoitumista. Tässäkään ei ole edetty niin vahvasti kuin mitä monet ovat toivoneet.
Oikeudenmukaiseen siirtymä selvemmäksi
Politiikkapuolella Andersson nostaa esiin kolme isoa teemaa, joissa vasemmiston pitää tulevina vuosina olla vahva. Ensimmäisenä hän mainitsee oikeudenmukaisuuden ja ilmastonmuutoksen torjunnan yhdistämisen.
– Olemme puhuneet aika paljon oikeudenmukaisesta siirtymästä, mutta tarvitsemme vielä enemmän konkreettisia esimerkkejä, miten se tehdään. Meillä ei ole varaa menettää ihmisten tukea ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle.
Keskustelu pitää siirtää vielä vahvemmin julkisen vallan liikuttamiin rahoihin. Näitä ovat muun muassa fossiiliyritystukien vähentäminen, jonka avulla julkisia ohjaustoimia saadaan järkevämmiksi ja sijoitustoimintaa ilmastokestävämmäksi.
– Tämä on todella iso yhteiskunnallinen rakennekysymys. On järjetöntä, että sitä yritetään vyöryttää ihmisten hyvän omantunnon varaan.
Toisena Anderssonin listalla on teknologinen murros ja sen aiheuttamat muutokset talouteen ja työmarkkinoihin. Siihen vastaaminen edellyttää koulutusjärjestelmään ja sivistykseen panostamista niin, että jatkuva oppiminen on aidosti mahdollista kaikille. Mitä nopeammin teknologia kehittyy, sitä suuremmaksi työttömyyttä altistavaksi tekijäksi osaamisvaje nousee.
Koulutuksen rakenteita pitää uudistaa mahdollistamaan opiskelu myös tutkintoa pienimmissä kokonaisuuksissa ja opinto-ohjausta tarjota myös tällaiseen opiskeluun, Andersson näkee.
– Samalla jatkuvan oppimisen aito mahdollistaminen edellyttää myös, että luodaan edellytyksiä työpaikoilla tapahtuvalle oppimiselle ja että sosiaaliturvajärjestelmämme antaa automaattisesti esimerkiksi pitkäaikaistyöttömille ja vailla perusasteen tutkintoa oleville oikeuden opiskella työttömyysturvalla.
Ei identiteettipolitiikalle, kyllä analyysille
Anderssonin hampaissa on identiteettipolitiikka, johon vasemmiston ei tule lähteä mukaan. Hän näpäyttää vihreiden puheenjohtajaa Maria Ohisaloa, joka Anderssonin mukaan on haastattelussa sanonut, että oikeisto ja vasemmisto ovat käsitteinä vanhentuneita ja ihmiset ovat lähinnä kiinnostuneita identiteeteistä ja arvoista nykyään.
– Meillä on selkeä analyysi taloudellisista valtasuhteista ja tulonjaosta yhteiskunnassa. Meidän pitää edelleen – vaikka yhteiskunnallinen ilmapiiri olisi millainen tahansa – yhdistää eri ihmisten intressit ja toimia kokoavana voimana, kun muut haluavat keskittyä identiteetteihin.
Tätä ei Anderssonin mukaan voi korostaa liikaa.
– Onnistuneimmat vasemmistolaiset liikkeet ympäri maailmaa ovat juuri ne, jotka eivät ole tuijottaneet sitä, minkä ikäinen ihminen on ja missä hän asuu, vaan nimenomaan pyrkineet tuomaan ihmisiä taistelemaan rinnakkain oikeudenmukaisemman maailman puolesta.
Ja kolmantena – mikä paljastaa, että nämä eivät ole tärkeysjärjestyksessä – vasemmiston pitää olla ajamassa hyvinvointipalveluiden vahvistamista. Tässä vasemmistolla on järkyttävän tärkeä rooli, Andersson paaluttaa. Vanhustenhuollon kriisissä, sosiaali- ja terveyspalveluiden kaupallistamisessa ja voiton tavoittelun rajoittamisessa varhaiskasvatuksessa on kyse hyvinvointivaltiomme perusfundamenteista.
– Ja nämä ovat skaboja, joita meillä ei ole varaa hävitä. Jatkuvasta hyvinvointipalveluiden leikkaamisesta syntyy kierre, jossa ei voi kuin hävitä. Kun ihmiset eivät enää luota julkiseen terveydenhuoltoon, he alkavat säästää yksityisiin terveysvakuutuksiin. Jotta yksityisiin vakuutuksiin olisi varaa, alkavat ihmiset kannattamaan verokevennyksiä, ja julkisten palveluiden rahoituspohja nakertuu entisestään.
”Meidän pitää edelleen yhdistää eri ihmisten intressit ja toimia kokoavana voimana, kun muut haluavat keskittyä identiteetteihin.”
Koulutuspuolella eriarvoisuutta syventäneestä kehityksestä voi katsoa mallia Ruotsista. Andersson kertoo tapaamisestaan ruotsalaisen opetusministerikollegan kanssa.
– Oli todella kiinnostavaa, miten surullinen hän oli Ruotsin tekemien koulutusvirheiden suhteen. He ovat antaneet koulujen alistua markkinoille.
Tämä on johtanut hulluihin tilanteisiin esimerkiksi Tukholmassa.
– Jos haluaa kaikkein halutuimpiin Tukholman yksityisiin kouluihin, niihin ilmoittaudutaan sovelluksella siinä vaiheessa, kun lapsi syntyy. Jos lapsi syntyy loppuvuodesta hän ei enää mahdu omalle vuosikurssilleen, koska se on jo täynnä.
Siinä missä perustulo on vasemmistoliiton mukaan tarpeellinen aina vain epävarmemmiksi käyvillä työmarkkinoilla, on tarve tasa-arvoiselle koulutusjärjestelmälle ja terveydenhuollolle vähintään yhtä kova.
– Yhteisten, hyvin toimivien, julkisesti tuotettujen palveluiden merkitys pikemminkin kasvaa. Kyllähän koulutusjärjestelmän ja terveydenhuollon funktio on samanlainen kuin perustulolla. Se on pohja, joka mahdollistaa toimivan elinkeinorakenteen start up -pöhinän ja muun myös tulevaisuudessa.
Li Andersson
Syntynyt: 13.5.1987
Kansanedustaja: 22.4.2015–
Vasemmistonuorten puheenjohtaja 2011–2015
Vasemmistoliiton puheenjohtaja: 6.6.2016–
Opetusministeri: 6.6.2019–