Koronakriisin aikana on EU-kielenkäytössä ollut kovassa käytössä yhteisvastuu. Sitä on käytetty, kun on haluttu vastustaa tai kannattaa esimerkiksi niin kutsuttuja koronabondeja. Ne olisivat EU-maiden yhteisiä velkakirjoja, ja Suomi on vastustanut niitä jyrkästi.
Valtiovarainministeri Katri Kulmuni on lausunnoissaan korostanut, että Suomi vastustaa yhteisvastuullisuutta talouspolitiikassa.
Yhteisvastuu-termin käytössä on kuitenkin ongelmia, sanoo Eurooppa-tutkimuksen tutkimusjohtaja Juhana Aunesluoma Helsingin yliopistosta.
– Se on käsitteenä samassa kategoriassa kuin nationalismi tai isänmaallisuus. Ne ovat käsitteitä, joita käytetään aktiivisesti ja jotka kuuluvat meidän arkikielen puhetapaan, mutta jotka eivät ole sisällöltään vakaita, hän huomauttaa KU:n haastattelussa.
Niiden merkitys riippuu kuulijasta, minkä vuoksi käsitteet eivät ole täsmällisiä.
– Kiistatilanteessa syntyy helposti perusteettomia yksinkertaistuksia, jotka ovat omiaan lietsomaan kielteistä ilmapiiriä EU-päätöksenteossa.
EU:ssa on nyt ajauduttu eurokriisistä tuttuihin poteroihin, jossa kärjistetysti vastakkain ovat pohjoinen ja etelä. Suomi on jälleen mukana tiukkaa linjaa ajavien maiden joukossa. Puhtaalta pöydältä kun ei voinut aloittaa, Aunesluoma sanoo.
– Niihin oli helppo mennä, kun eurokriisin aikainen keskustelu ja kiistely olivat tuoreessa muistissa.
Pohjoinen ei ole täysin rehellinen
Aunesluoma näpäyttää Pohjois-Euroopan jäsenmaiden puheita, joissa on korostunut jäsenvaltioiden oma vastuu taloudesta. Vaikka esimerkiksi koronabondit on jyrkästi torjuttu, jollain tavalla yhteisvastuu veloista toteutuu.
– Sikäli pohjoisen jäsenmaat eivät ehkä ole ihan rehellisiä omille kansalaisilleen siitä, että joka tapauksessa yhteisvastuullisuus lisääntyy. Sitä on vain ehkä vaikeampi ymmärtää, kun se tapahtuu Euroopan keskuspankin (EKP) kautta.
Kymmenkunta vuotta sitten EKP sammutti eurokriisin roihut, ja se on jälleen ottanut ison roolin elvytystoimissa.
– Aivan yhtä lailla EKP:n kautta toteutuu yhteisvastuullisuus. Nythän keskustellaan siitä, että toteutuuko se jatkossakin keskuspankin toimien vai sitten uusien velkainstrumenttien kautta.
Koronabondeissa olisi kuitenkin kyse isosta siirtymästä EU:n talouspolitiikassa, Aunesluoma sanoo. Siksi vääntö on niin tiukkaa. Ja vastakkain väännössä ovat myös Saksa ja Ranska.
– Tässä käydään vääntöä EU:n talouspoliittisen luonteen tulevaisuudesta. Sitä määritellään tässä kiistassa uusiksi. Tämä on mahdollisuus vaihtaa peruslinjaa. EU:sta tehtäisiin näiden uusien instrumenttien kautta vahvempi talouspoliittinen toimija.
Aunesluoman mukaan Ranska yrittää nyt jatkaa eurokriisin aikana alkanutta vääntöä. Ranskan hallitus on ottanut näkyvän roolin EU:n puolustajana, mistä yhtenä pienenä osoituksena oli Ranskan valtiovarainministeri Bruno Le Mairen antama haastattelu Helsingin Sanomille.
– Nyt on mahdollisuus vaikuttaa Saksaan ja sen tulevaan linjaan. Saksa on ollut viime vuodet aika passiivinen johtuen poliittisen syklin vaihtumisesta, kun [liittokansleri Angela] Merkelin aikakausi päättyy.
– [Presidentti Emmanuel] Macronin hallinto on muutenkin profiloitunut liberaalin maailmanjärjestyksen ja EU:n monenkeskisen yhteistyön puolestapuhujana. Sillä on aika paljon poliittista pääomaa, jota on ihan järkevä yrittää tässä tilanteessa käyttää.
Kovat puheet vain puheita
Mutta kovaa kieltä koronakriisin aikana on riittänyt. Ranska on varoittanut koko unionin olevan vaakalaudalla, ja koronan pahoin runtelemassa Italiassa on kuulunut hyvin EU-kriittisiä lausuntoja.
Aunesluoma kehottaa erottelemaan italialaisten EU-tyytymättömyyden toisenlaiseen EU-vastaisuuteen.
– Kyse ei ole Euroopan unionista instituutiona. Perusidea EU:sta ei ole se, mikä siellä hiertää. Se suuntautuu siihen, miten jäsenvaltiot oikeasti toimivat toistensa suuntaan. Italialaiset ovat kuitenkin siinä mielessä federalistisempia kuin monet muut eurooppalaiset.
Hyvää sytykettä tyytymättömyydellä antoivat Saksan ja Ranskan koronakriisin alkuvaiheen toimet, kun maat estivät esimerkiksi hengityssuojaimien viemisen Italiaan. Vaikka myöhemmin Saksa on esimerkiksi lennättänyt koronapotilaita Italiasta hoitoon, jätti alun toiminta jäljet.
– Yksittäiset asiat lisäävät jo valmiiksi kolhuja kärsinyttä luottamusta toisia jäsenmaita kohtaan.
Ja Ranskan kohdalla kovat puheet ovat Aunesluoman mukaan myös koronakriisin aikaista kuumentumista. Ranskalla on varmasti aito huoli, mutta muualla Euroopassa ei ehkä nähdä riskiä samalla tavalla.
– Muualla Euroopassa ei välttämättä suhtauduta ihan yhtä suurella huolella siihen, onko koko unioni vaakalaudalla, jos yhteisvastuullisia velkakirjoja ei hyväksytä vaan päätetään jatkaa näillä muilla instrumenteilla tapahtuvaa kriisinhallintaa.
– Jäsenmaiden välinen yhteisvastuullisuus ja solidaarisuus voi toteutua todella monella eri tavalla. Eivät nämä koronabondit ole ainoa keino. Näin varmasti ajatellaan naapurimaa Saksassa.
Kiinnitä katseesi kokonaisuuteen
Tänään torstaina EU-maiden johtajat kokoontuvat Eurooppa-neuvoston kokoukseen, joka tosin järjestetään etäyhteyksien kautta. Luvassa on jälleen paljon otsikoita, mutta Aunesluoma kehottaa kiinnittämään katseet muuhun.
– Jälkikäteen ajateltuna yksittäiset huippukokoukset eivät useinkaan ole käänteentekeviä. Ne saavat paljon huomiota, mutta ne muodostavat sarjan. Usein joku asia, joka ei etene yhdessä huippukokouksessa, etenee seuraavassa.
Hän nostaa esiin, että menneisyydessä niin sanottuja käännekohtakokouksia oli enemmän.
– Nykyisin niitä pidetään niin usein ja asetelmat ovat niin vakiintuneita isoissa kiistakysymyksissä, että edistyminen on vähittäistä. Mitä vaikeampi kysymys, sitä pitempään sen käsittely kestää.
– Koronakriisin hallintatoimet talouden osalta ovat kokonaisuus, joka joka tapauksessa tulee elämään tulevien kuukausien aikana.
uutiskirje 
