Koronaepidemian vuoksi Sodankylän elokuvafestivaaleja ei tänä vuonna järjestetä Lapissa. Tapahtuman organisaatio teki heti huhtikuussa kuitenkin selväksi, ettei elokuvajuhlia peruta. Fyysisen tapahtuman sijaan näytökset toteutetaan striimauksena.
Sodankylä ikuisesti -virtuaalifestivaali järjestetään 10.–14. kesäkuuta, ja siihen voi osallistua koko Suomesta.
– Mietimme, mikä olisi mahdollista. Keksimme tämän tavan, jolla voimme sekä esittää elokuvia että juhlia festivaalin koko historiaa, kertoo festivaalin ohjelmapäällikkö Milja Mikkola.
Ohjelmisto muuttui siitä, minkä parissa oli pitkään työskennelty. Koska tekijävieraat peruuntuivat, heidän elokuvansa jäivät ohjelmistosta.
Virtuaalifestivaalin ainutlaatuisinta antia ovat kuitenkin Sodankylän aiempien vuosien huippuvieraiden aamukeskustelujen videoinnit kolmelta vuosikymmeneltä. Niitä ei ole aiemmin esitetty kokonaisuudessaan missään. Nettifestivaalilla on mahdollista palata näissä tunnelmissa esimerkiksi Francis Ford Coppolan, Mike Leighin ja edesmenneiden Agnés Vardan, Milos Formanin ja Jörn Donnerin esiintymisiin.
Katseluoikeus jatkuu koko festivaalin
Nettitapahtuma pyrkii muistuttamaan oikeaa ”Sodista” paitsi elokuvavalikoimallaan, myös sikäli, että aikataulukartta on samantapainen kuin festivaaleilla – sitä myöten, missä salissa kukin elokuva olisi esitetty. Nyt ei kuitenkaan mennä Lapinsuu-teatteriin tai Isoon telttaan, vaan klikataan auki nettikatselualusta. Ovella ei näytetä lippua, vaan sen virkaa tekee salasana.
Lippujen eli salasanojen myynti alkaa 8. kesäkuuta. Striimin katselumahdollisuus alkaa sillä hetkellä, jolle elokuva on merkitty esityskarttaan – mutta jatkuu koko festivaalin ajan, eli katsoja saa valita, milloin elokuvansa aloittaa.
Mitä tästä digiloikasta ajattelisi Peter von Bagh, jolle elokuvateatterien digitalisoiminen oli punainen vaate? Elokuvajuhlien johtajana kuolemaansa vuonna 2014 asti toiminut von Bagh oli fotokemiallisen filmin fanaattinen kannattaja.
– On tämä itse kullekin kova paikka. Ei olisi uskonut, että näin voi käydä, Mikkola sanoo.
– Mutta kokonaisuus on järkeenkäypä. Se ei ole ristiriidassa aiemmin järjestettyjen festivaalien kanssa.
Uutuuksia tavallista vähemmän
Virtuaalifestivaalille on hankittu kokonaismäärältään vähemmän elokuvia kuin normaaleilla Sodankylän elokuvajuhlilla on totuttu näkemään. Joukossa on uusintoja viime vuosien Sodankylän suosikeista.
Suomen ensiesityksensä saavista elokuvista merkittävimpiä ovat Dardenne-veljesten Nuori Ahmed, Mike Leighin Peterloo ja Kantemir Balagovin Beanpole, jotka kaikki ovat valmistuneet jo yli vuosi sitten. Valikoimaan vaikuttaa se, että edes hyvin rajattuun verkkojakeluun elokuvat sallitaan vasta, kun elokuvateatterikierrokset ovat varmasti ohi.
Nämäkin elokuvat ovat saaneet maailmanensi-iltansa yli vuosi sitten. Sellaisia elokuvia, jotka olisivat myöhemmin tulossa Suomessa valkokangaslevitykseen, ei Sodankylän nettifestivaalilla nähdä lainkaan.
– Vanhempien elokuvien osalta olen todella onnellinen Sodankylän edellisvuosien hittien sarjasta, Mikkola mainitsee.
– Saimme useita elokuvia, joiden esitysmahdollisuutta pidimme ensin toiveajatteluna. Sellaisiakin, joita ei ole Suomessa esitetty lainkaan sitten edellisen Sodankylän näytöksen ja joita tuskin on odotettavissa Netflixiin.
Kansa vastaan sotilaat
Sodankylän virtuaalifestivaalien eräs kärkiteos on englantilaisen Mike Leighin uusin ohjaustyö, joka tuli samanaikaisesti Suomessa myös kaupallisiin nettivuokraamoihin.
Peterloo on tekijälleen epätyypillinen teos: historiallinen suurelokuva. Elokuva kertoo tapahtumista, jotka johtivat parinkymmenen mielenosoittajan kuolemaan Manchesterissa kesällä 1819.
– Elokuva ei ole dokumentti, mutta halusin olla mahdollisimman totuudellinen, Leigh kuvaili STT:lle Venetsian elokuvajuhlilla.
Uudistuksia vaativia mielenosoittajia kerääntyi Manchesterin kaduille ja toreille ainakin 60 000. Joukossa oli muun muassa Waterloon taistelun veteraaneja. Sotilaiden raaka hyökkäys on jäänyt historian sivulauseeksi, vaikka se oli kuin kansannousun alku.
Leigh tunnetaan draamoistaan, jotka syntyvät yhdessä näyttelijöiden kanssa kuukausia kestävien improvisaatiopajojen tuloksena. Historiaa tarkastelevassa teoksessa Leigh näki riskinä liiallisen akateemisuuden.
– Kuinka paljon pitää kertoa, jotta verilöylyn taustat voi ymmärtää, ja kuinka elokuvassa voidaan selittää asioita puhumalla? Amerikkalaisissa arvioissa valitettiinkin, että puhetta on liikaa, Leigh kertoo.
Hän sanoo lähtevänsä siitä, että yleisö on älykäs, eikä sitä tarvitse paapoa.
Yhteenotto sotilaiden kanssa saa vaivihkaa nykyaikaan viittaavaa symbolista merkitystä.
– Tämä on elokuva politiikasta ja demokratiasta. Ei ole ihme, jos katsojat löytävät siitä yhtäläisyyksiä nykyhetkeen.
Eräs seikka Peterloossa on kiinnittänyt huomiota. Sosialistiksi tunnustautuvan Leighin elokuvaa tuotti verojen välttelystä ja huonoista työolosuhteista syytetty Amazon. Eikö siinä ole ristiriita?
– Kyllä on. Mutta on pakko sanoa, että Amazonin elokuvayhtiö Amazon Studios mahdollisti paljon suuremman budjetin kuin minulla on ikinä ollut, eivätkä he puuttuneet sisältöön millään tavalla, Leigh perustelee.
uutiskirje 
