Maanantai 16. maaliskuuta 2020 on päivä, joka muistetaan tulevaisuuden historiankirjoissa. Hallitus tiedotti silloin pääministeri Sanna Marinin johdolla, että Suomi siirtyy poikkeusoloihin koronaviruksen takia. Osa valmiuslain pykälistä otettiin käyttöön myöhemmin samalla viikolla. Rajat menivät henkilöliikenteen osalta kiinni ja tavanomaista elämää alettiin rajoittaa monella muullakin tavalla.
Heti tiedettiin, että korona iskee rajusti talouteen ja työllisyyteen. Vaikutusten pehmentämiseksi talousajattelua hallinneet budjettikuri ja velkapelko heitettiin pikimmiten romukoppaan.
Poliitikot ja viranomaiset rauhoittelivat kansalaisia. Mitä paremmin rajoituksia noudatetaan, sitä nopeammin päästään palaamaan normaaliin.
Mutta oli myös niitä, joiden mielestä juuri ”normaali” oli pandemian perimmäinen syy. Ehkä ensimmäinen, joka sanoi sen ääneen oli kansanedustaja Anna Kontula jo 17.3. pidetyssä eduskunnan täysistunnossa. Hän muistutti, että optimistisimpienkin skenaarioiden mukaan ilmaston lämpeneminen tuo mukanaan pahempia shokkeja.
– Onko tästä kriisistä ehkä opittavissa jotakin sellaista, jolla muuttaa yhteiskuntaa toisenlaiseksi, jolla lisätään yhteiskunnan resilienssiä ja vastata niihin töyssyihin, joihin kansakuntana törmäämme tulevaisuudessa?
Korona on suojavarusteita, testauksia ja kotikaranteeneja. Ne kaikki ovat tärkeitä kansalaisten terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi.
Näkemyksellisimmät keskustelijat katsoivat silti jo keväällä kauemmas. Miten talousjärjestelmää pitäisi uudistaa, jotta se ei tuottaisi koronan kaltaisia ja vielä pahempia poikkeusoloja tulevaisuudessa?
Paluuta ”normaaliin” ei ole
Kansan Uutiset kysyi ensimmäisen koronavuoden päättyessä tutkija Ville Lähteeltä ja tietokirjailija Risto Isomäeltä, mitä on opittu. Koronakriisi on Euroopassa kestänyt noin kymmenen kuukautta, Suomessa hieman vähemmän.
BIOS-tutkimusyksikön tutkija Ville Lähde sanoi Kansan Uutisille 11. huhtikuuta, että paluuta ”normaaliin” ei koronan jälkeen ole.
BIOSin tutkijat olivat pari viikkoa aikaisemmin allekirjoittaneet puheenvuoron ekologisesta jälleenrakennuksesta epävarmassa maailmassa. He luettelivat 2000-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen kriisit ja totesivat niiden olevan globalisoituneen ja yhä kiivaammassa tahdissa toimivan maailman systeeminen piirre. Ne ovat osa parin vuosisadan aikana rakentunutta maailmanjärjestystä.
Jo koronakriisin alkuvaiheessa julkisuudessa puhuttiin exit-ohjelmista. Sanaa ei enää ole juuri kuultu sen jälkeen, kun toinen aalto iski ja kolmannestakin puhutaan.
Ville Lähde sanoi huhtikuussa KU:lle, että on väärä ajatus, että ”tämä loppuu” jossain vaiheessa.
– Vaikka pandemia loppuu, kriisialttiissa maailmassa ei ole sellaista rauhallista ”normaalia päiväjärjestystä”, jonka aikana ainoastaan ehditään pohtia esimerkiksi ilmastokysymyksiä. Pitkäjänteistä yhteiskunnallista muutosta on toteutettava jatkuvassa sopeutumisen ja mukautumisen ilmapiirissä, Lähde totesi.
Hyvää puhetta, mutta…
BIOS-tutkimusyksikkö peräänkuulutti sitä, että tuetaan pitkäjänteistä ekologista jälleenrakennusta. Sen ulottuvuuksia ovat ympäristökuormituksen vähentäminen ja yhteiskuntien luovan sopeutumiskyvyn lisääminen.
Kahdeksan kuukautta myöhemmin Lähde vastaa kysymykseen, mitä on opittu, että julkisessa keskustelussa on puhuttu ilahduttavan paljon vihreän elvytyksen puolesta ja siitä, että esimerkiksi energiajärjestelmien muutosta pitäisi kiihdyttää eikä suinkaan hidastaa. Esimerkiksi keskustelu Green Dealista on pysynyt pinnalla
Vaikka pandemia loppuu, kriisialttiissa maailmassa ei ole rauhallista ”normaalia päiväjärjestystä”.
Käytännön todellisuus on kuitenkin ristiriitaista, elvytystä niin eteenpäin kuin entiseen suuntaan, Lähde jatkaa.
– Ekologinen jälleenrakennus vaatisi koordinoitua, joka sektorilla samaan suuntaan vievää ohjelmallista politiikkaa. Esimerkiksi EU:n CAP-neuvottelut kuitenkin kuvastivat hyvin, miten paljon vastahankaa siirtymää kohtaan edelleen on. Iso puute on ollut myös kansainvälisessä solidaarisuudessa: kaikkein köyhimmät maat tarvitsisivat valtavasti tukea, että köyhyys ja nälkä eivät lisääntyisi räjähdysmäisesti. Kestävän kehityksen päämäärien saavuttaminen ei onnistu ilman sitä.
Juuri ”normaali” aiheutti pandemian
Koronavuosi nolla on päättymässä, mutta edelleen parasta, mitä aiheesta on kirjoitettu, on tieto- ja jännityskirjailija Risto Isomäen toukokuussa ilmestynyt kirja Mitä koronapandemian jälkeen (Into).
KU kiteytti sen sisällön niin, että ihminen on kylvänyt oman tuhonsa siemenet länsimaisella elämäntavalla ja globalisaation turbovaihteella.
Paluusta ”normaaliin” Isomäki kysyi, että olisiko se edes tarpeellista. Juuri ”normaalihan” sai aikaan sen, että Kiinassa levinneestä viruksesta tuli pandemia.
Kirjan ilmestymisestä on 7,5 kuukautta. Kysymys myös Isomäelle: onko opittu mitään?
Isomäki vastaa, että pandemian aiheuttaneen eläintuotannon suhteen opittua on kovin vähän. Kiina ei ole vieläkään pystynyt saamaan voimaan jo keväällä tekemäänsä päätöstä, että villieläimien kasvatus ja myyminen kiellettäisiin kokonaan. Muualla maailmassa joitakin teurastamoja on suljettu väliaikaisesti ja tarhoilla on tapettu minkkejä.
– Luulen, että muutoksien toteutuminen vie käytännössä vähän enemmän aikaa. Eläintuotantoon liittyviä pandemiauhkia koskeva tietoisuus on kuitenkin koronapandemian ansiosta kasvanut hyppäyksen omaisesti ja kasvaa edelleen kohisten, Isomäki jatkaa perimmiltään optimistiseen tyyliinsä.
Eläintuotantoon liittyviä pandemiauhkia koskeva tietoisuus on koronapandemian ansiosta kasvanut hyppäyksen omaisesti.
Hän kertoo olleensa itsekin viime aikoina monissa tilanteissa, joissa Suomen valtion virkamiehet ovat pitäneet omissa puheenvuoroissaan itsestään selvänä sitä, että uudet pandemiat tarttuvat lähes aina ihmisiin juuri tuotantoeläimistä.
– Tämä ei ole ollut aiemmin itsestäänselvyys muuta kuin pienissä asiantuntijapiireissä.
Prosessi etenee pikakelauksella
Kirjassaan Isomäki kertoi, että 80 prosenttia kaikista antibiooteista käytetään eläintuotannossa eikä ihmisten sairauksien hoitamiseen. Vuoden mittaan tämä tieto on ollut julkisuudessa esillä useammin kuin aikaisemmin.
– Tärkeintä on se, että asiasta puhuvat nyt hyvin monenlaiset ihmiset, kuten eri alojen asiantuntijat, suuryritysten johtajat ja monentyyppiset julkkikset. Vielä vähän aikaa sitten eläintuotannon rooli antibioottiresistenssin kehittymisessä unohdettiin kokonaan lähes aina kun asiasta puhuttiin.
– Valtavan suuret kulttuuriset muutokset eivät voi tapahtua hetkessä, mutta prosessi etenee nyt aiempaan verrattuna hyvin nopealla pikakelauksella.
Uuden merkittävän tartuntataudin syntyminen on joka tapauksessa aina valtava onnettomuus, hyvin surullinen asia, Isomäki sanoo.
– Osa onnettomuudesta on jo tapahtunut ja sitä me emme voi enää muuksi muuttaa. Koronapandemian aiheuttamien kuolemantapauksien lukumäärä ehtii lähes varmasti ennennäkemättömän laajoista ja tehokkaista vastatoimista huolimatta nousta joihinkin miljooniin ennen kuin rokoteohjelmat saavuttavat riittävän mittakaavan.
Marraskuussa saatiin hyviä rokoteuutisia, mutta jos virus muuntuu nopeasti, siitä tulee pysyvä uusi riesa influenssan rinnalle, Isomäki varoittaa. Voi olla, että jatkossa joudutaan ottamaan joka vuosi influenssarokotuksen ohella yksi tai kaksi koronaviruspiikkiä – eikä sekään välttämättä pidä koronaviruksia kurissa.
Eläintuotanto on ratkaiseva tekijä
Isomäen korona-ajattelussa palataan jatkuvasti nykyisen eläintuotannon ongelmallisuuteen.
– Me tiedämme vieläkin näistä uusista SARS-koronaviruksista aivan liian vähän. Sen perusteella mitä me jo tiedämme, maapallolla jatkossa harjoitetun eläintuotannon mittakaava ja luonne saattavat vaikuttaa ratkaisevasti siihen nopeuteen millä virus muuntuu.
Hän lainaa tanskalaista mikrobiologian professoria Hans Jörg Kolmosia, jonka mukaan Tanskasta olisi saattanut tulla uusi Wuhan. Koronavirus ehti tarttua vain suhteellisen pieneen määrään minkkejä, mutta silti niiden keskuudessa ehti syntyä lyhyessä ajassa neljä dokumentoitua muutosta viruksen piikkiproteiineissa ja ainakin yksi viruksen muuntuneista muodoista ehti jo tarttua takaisin ihmisiin.
Toisin sanoen: koronavirukset pystyvät turkistarhojen tai muiden eläintehtaiden olosuhteissa siirtymään niin nopeasti eläimestä toiseen, että niiden evoluutio räjähtää eräänlaiselle super-turboahdetulle vaihteelle.
Isomäki kysyy, mitä tapahtuu jos koronavirus leviää pikku hiljaa yhä useampien turkistarhojen ja muiden eläintehtaiden asukkaiden joukkoon. Mitä tapahtuu jos SARS-2 oppii jälleen alkuperäisen SARS-1:n tavoin tarttumaan myös sikoihin ja kanoihin?
Eläintehtaiden lopun aika lähestyy
Monia eri tartuntatauteja koskevan aineiston perusteella virukset näyttävät muuttuvan pääsääntöisesti aggressiivisempaan ja vaarallisempaan suuntaan silloin, kun ne pystyvät siirtymään hyvin nopeasti isännästä toiseen. Kun väli-isännän tappamisella ei ole evolutionaarista hintaa, taudinaiheuttajien aggressiiviset ja nopeasti lisääntyvät kannat yleistyvät maltillisempien muotojen kustannuksella.
Virukset näyttävät muuttuvan pääsääntöisesti aggressiivisempaan ja vaarallisempaan suuntaan silloin, kun ne pystyvät siirtymään hyvin nopeasti isännästä toiseen.
– Tästä syystä pidän hyvin todennäköisenä, että koronaviruspandemia nopeuttaa suurisuuntaisen, teollisen eläintuotannon alasajoa. Kaikki kotieläintuotanto ei välttämättä lopu, mutta luulen, että valtavien eläintehtaiden aika lähestyy loppuaan, mikä on tietysti muutenkin hyvä asia. Niiden toiminta on koko ajan ollut todellisuudessa myös melko törkeää ja kammottavaa eläinrääkkäystä, jollaista ei koskaan olisi pitänyt sallia.
Isomäki huomauttaa mittakaavasta. Tuotantoeläimiä on miljardeja. Eläintehtaat kasvattavat joka vuosi kymmenen kertaa maapallolla asuvien ihmisten yhteenlaskettua lukumäärää suuremman joukon yksilöitä.
Hän ei ole aivan varma, ovatko hallitukset ymmärtäneet loppuun saakka, mistä on kysymys. Nyt ne laskevat sen varaan, että ongelma katoaa rokotteiden myötä ja yrittävät hänen mukaansa vain pitää ennen rokotteiden tuloa turhaan kuolevien ihmisten määrän mahdollisimman pienenä.
– Toisin sanoen yleinen ymmärrys siitä, että eläintehtaat ja turkistarhat saattavat viedä pohjan pois rokotusohjelmilta ja että tämä voi johtaa pandemiatilanteen loputtomaan pitkittymiseen lisääntyy kyllä nopeasti. Vielä se ei ole niin pitkällä, että hallitukset olisivat ymmärtäneet loppuun saakka, mitkä tilanteen reunaehdot ovat ja tajunneet että pandemian lopettamiseksi täytyy todennäköisesti tehdä muutakin kuin odottaa rokotteiden tulemista.
uutiskirje 
