Albania ja Kosovo haluavat yhdistyä, EU pelkää domino-efektiä

Albanian ja Kosovon yhdistyminen on juuri nyt kuuma poliittinen keskustelunaihe Balkanilla.

Kosovossa nousi helmikuussa valtaan kansallismielismielinen vasemmistopuolue Vetëvendosje, joka tarkoittaa itsemääräämisoikeutta. Puolueen vaalilupaus oli järjestää kansanäänestys maiden yhdistymisestä.

Pääministeri Albin Kurtilla on tarvittava enemmistö kansanäänestyksen järjestämiseksi, sillä Vetëvendosje nappasi 58 paikkaa 120 edustajan parlamenttiin. Kurti itse on sanonut äänestävänsä maiden yhdistymisen puolesta.

Kosovon pääministeri Albin Kurti.

Vetëvendosjeä tukevan Guxo-puolueen Vjosa Osmani valittiin ensimmäisenä naisena presidentiksi 4. huhtikuuta.

Vetëvendosjen vaalivoitto tuo uusia jännitteitä Balkanille. Puolue on perustamisestaan lähtien korostanut, että kansainvälisen yhteisön, lähinnä EU:n ja Yhdysvaltojen, pitäisi antaa Kosovon päättää asioistaan itse ja poistua maasta.

Albin Kurti suhtautuu myös Serbiaan edeltäjiään vielä tiukemmin. Hänen mielestään Kosovo voi neuvotella vakavasti Serbian kanssa vasta, kun tämä on hyväksynyt Kosovon itsenäisyyden. EU:n paimentamat neuvottelut ovat olleet jo pitkään jäissä.

EU pelkää
domino-efektiä

Serbialle Kosovo on yhä yksi sen maakunnista, Kosovo-Metohija ja ”niin sanottu itsenäinen Kosovo”. Serbian presidentti Aleksandar Vučić on ilmoittanut yksiselitteisesti, ettei Serbia tunnusta Kosovon itsenäisyyttä ainakaan niin kauan kuin hän on maan presidentti. Seuraavat presidentinvaalit pidetään huhtikuussa 2022. Vučić on vahvoilla jatkokaudelle.

Kosovon ja Albanian yhdistyminen ei ole pelkästään Vetëvendosjen haave. Myös entinen pääministeri, sotasankarina tunnettu Ramush Haradinaj tukee kansanäänestyksen pitämistä. Haradinaj on aktiivisesti pyrkinyt maan uudeksi presidentiksi, mutta hänen AAK-puolueensa menestyi vaaleissa heikosti.

Kosovossa järjestettiin helmikuussa parlamenttivaalit. Kuva on pääkaupunki Pristinasta. Kuva: All Over Press/Stella Pictures

Pikaista muutosta Albanian ja Kosovon valtiosuhteeseen ei kannata odottaa. Balkanilla, ja erityisesti Kosovossa ja Albaniassa, aikataulut ovat venyvä käsite.

”Suuremman Albanian” syntyminen on kuitenkin mahdollista kansainvälisen yhteisön vahvasta vastuksesta huolimatta. Ratkaisu saattaisi avata yhden solmun alueella, joskin sen aiheuttamaa domino-efektiä pelätään etenkin EU:ssa kuin ruttoa.

Albanian ja Kosovon yhdistyminen käynnistäisi myös ”Suur-Serbian” synnytyksen. Jos Serbia ja Kosovo pääsisivät sopuun aluevaihdoista, Serbia voisi saada Kosovon serbienemmistöisen pohjoisosan ja Kosovo-Albania Presovon laakson albaanialueen Serbiasta. Tämä rohkaisisi todennäköisesti Bosnia-Hertsegovinan serbitasavaltaa hakeutumaan emo-Serbiaan ja kroaattialueita Kroatiaan.

Niinpä puheet vaaralliseksi luokitellusta Suur-Albania -hankkeesta käydään tällä hetkellä suu supussa. Pöytälaatikossa on jo pitkään ollut suunnitelma ”Suur-Albaniasta”. Se käsittäisi Albanian ja Kosovon lisäksi Pohjois-Makedonian, Montenegron ja Serbian albaanialueet.

Vastaisku EU-neuvottelujen
jumiutumiselle

Kosovo julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi vuonna 2008. EU-maista Kreikka, Slovakia, Romania, Kypros ja Espanja eivät ole vieläkään tunnustaneet maan itsenäisyyttä. Serbian lisäksi sitä eivät ole tunnustaneet myöskään Venäjä ja Kiina, jotka molemmat ovat viime vuosina vahvistaneet vaikutusvaltaansa Balkanilla.

Länsi-Balkanin maiden EU-tiellä Kosovo on pudonnut peränpitäjän paikalle yhdessä Bosnia-Hertsegovinan kanssa, joskin muidenkin ehdokasmaiden kanssa unionissa on toistaiseksi lyöty jarrut lähes pohjaan. Erityisesti Ranska on vaatinut laajentumisen pysäyttämistä, kunnes EU on ratkonut sisäiset ongelmansa.

Pisimmällä EU-neuvotteluissa ovat Serbia ja Montenegro, joille lupailtiin jäsenyyttä jo vuonna 2025. Nyt aikataulusta ei enää puhuta, eikä Serbian kanssa avattu viime vuonna yhtään uutta lukua.

Serbia on koko neuvottelujen ajan ajanut kaksilla rattailla. Se on valmistautunut jäsenyyteen, mutta samanaikaisesti vahvistanut yhteistyötä Venäjän kanssa. Kun EU-neuvottelut ovat takkuilleet pahasti, Serbia on korostanut ”ikuista ystävyyttä” Venäjän kanssa ja lisännyt kanssakäymistä myös Kiinan kanssa.

Kosovon ja Albanian yhdistymishalua on kasvattanut pettymys EU:hun. Monissa jäsenyyttä kärkkyvissä maissa on alettu epäillä, tarvitsevatko ne EU-jäsenyyttä. Pohjois-Makedonia, Montenegro ja Albania ovat jo Naton jäseniä, ja käytännössä myös Kosovo on USA:n siipien suojassa. Amerikkalaisilla on Kosovossa strategisesti tärkeä sotilastukikohta Camp Bondsteel.

Mini-Schengen
vastatuulessa

Jäsenyyttä odottelevat maat ovat yrittäneet helpottaa kanssakäymistään yhteisen talousalueen luomisella. Aloite Mini-Schengenistä tehtiin vuonna 2019. Varsinaisen Schengen-alueen tavoin se takaisi vapaan liikkumisen ja tavaroiden kulun alueella. Serbian, Albanian, Pohjois-Makedonian ja Kosovon lisäksi mukaan haluttaisiin Montenegro ja Bosnia-Hertsegovina.

EU:n kannustama hanke joutui kuitenkin vastatuuleen, koska Montenegro ja Bosnia ilmoittivat keskittyvänsä EU-neuvotteluihin. Kosovolle taas ei sovi, että Mini-Schengenin vetäjänä on Serbian presidentti Aleksandar Vučić. Kosovo epäilee, että taustalla on juoni muodostaa eräänlainen uusi Mini-Jugoslavia.

Albanian pääministeri Edi Rama ja Serbian presidentti Aleksandar Vučić pääsivät kuitenkin marraskuussa 2020 keskinäiseen sopimukseen passittomasta liikkumisesta maiden välillä.

Johtajien
viileät välit

Kosovon ja Albanian johtajien välien sanotaan tällä hetkellä olevan viileät. Kun pääministerit Albin Kurti ja Edi Rama tapasivat Kurtin valinnan jälkeen lounaalla Tiranassa, tarkkailijat kertoivat sen olleen varsin hiljainen. Miehet eivät vasemmistolaisuudestaan huolimatta tule keskenään kovin hyvin toimeen. Albanian sosialistipuoluetta johtava Edi Rama on toiminut pääministerinä vuodesta 2013 ja muuttunut vuosi vuodelta entistä itsevaltaisemmaksi.

Albin Kurti on perustanut Tiranaan Vetëvendosjen ”kansalaisjärjestön”, joka ajaa yhtenäisyyden asiaa Albaniassa. Vetëvendosjella on arvovaltaisia kannattajia Albaniassa. He kuuluvat Raman vastaiseen oppositioon, mikä hiertää johtajien välejä.

Albanian kuuluisat betonibunkkerit ovat peräisin diktaattori Enver Hoxhan ajalta. Kuvan bunkkeri on Tiranassa. Kuva: All Over Press/Alamy/Douglas Lander

Kosovon albaanien ja Albanian albaanien keskinäinen suhde ei katutasollakaan ole ongelmaton. Albania oli pitkään Euroopan takapajuisin maa. Diktaattori Enver Hoxhan aikana maa eristäytyi täysin ulkomaailmasta. Näiltä ajoilta ovat peräisin Albanian kuuluisat betonibunkkerit.

Kosovon albaanit osana Titon Jugoslaviaa puolestaan elivät varsin vapaasti. Jugoslavialaisina he eivät tarvinneet viisumia edes USA:han. Heidän elintasonsa ja koulutuksensa oli huikeasti korkeampi kuin betonibunkkereihinsa piiloutuneiden albanialaisten. Neuvostoliiton hajoaminen ja Jugoslavian hajoamissodat muuttivat kuitenkin myös Balkanin. Kosovon albaaneista tuli hetkellisesti sotapakolaisia, jotka joutuivat pyytämään suojaa Albaniasta.

Kosovo kärsi sodan luomasta sekasorrosta ja pysyi pystyssä ainoastaan kansainvälisen avun turvin, mutta Albania avautui ja alkoi kehittyä kovaa vauhtia. Kosovoon ei ole vieläkään syntynyt merkittävää omaa taloutta, mutta Albania on pystynyt houkuttelemaan myös ulkomaisia sijoittajia alueelleen.

Kosovon passilla
vain Albaniaan

Tavallisia kosovolaisia riepoo, ettei maan passilla pääse vapaasti matkustamaan juuri Albaniaa edemmäs. Se on kosovolaisista nöyryyttävää. Albanialaiset puolestaan ovat päässeet viisumitta EU-maihin vuodesta 2010 lähtien.

Kosovolaiset laskevat, että Albanian passi avaisi heille rajat, neuvottelut EU-jäsenyydestä nopeutuisivat ja Nato-jäsenyyskin toteutuisi. Mielipidetiedustelujen mukaan molempien maiden kansalaisten enemmistö on yhdistymisen puolesta.

Tiellä on kuitenkin suuri este. Kansainvälinen yhteisö ei halua avata solmua. Ja juuri tähän pääministeri Albin Kurti haluaa nyt muutoksen.