Minne päätyvät miljoonat vaatekilot, joita kuluttajat kiikuttavat UFF:n, Fidan, Lindexin sekä H&M:n keräyslaatikoihin? Ylen MOT-ohjelma selvitti asiaa. Vaatteita keräävien lupaukset siitä, että huonokuntoiset vaatteet eivät kulkeudu köyhien maiden ongelmaksi, osoittautuivat perättömiksi. Keräyslaatikoihin viedyt, gps-lähettimillä varustetut vaatteet päätyivät esimerkiksi Mosambikiin katumarkkinoille. Siellä rikkinäiset vaatteet, joita katumyyntiin ostetuissa paketeissa on suurin osa, heitetään pois eli katuojaan. Nigeria, Kenia, Pakistan. Näin kauas vaatteet kulkeutuivat.
Kun esimerkiksi UFF:lta kysyttiin Keniaan päätyneestä vaatteesta, tapahtunutta selitettiin inhimillisellä virheellä. Uskoo ken tahtoo. Toiminta ei ole erityisen läpinäkyvää.
Pelkästään suomalaisten vaateralli vastaa asiantuntijoiden mukaan vuositasolla päästömäärää, joka syntyy, kun 12 000 ihmistä lentää Helsingistä Lontooseen.
Ehjien vaatteiden kierrätys on oma lukunsa. Sitten on lumppu. Keräyslaatikoihin ihmiset vievät paljon muutakin kuin tahratonta, ja näitä käyttökelvottomia vaatteita kuljetetaan sitten Afrikkaa myöten, jotta vaatejätteestä päästään eroon ilman jätemaksuja ja saadaan vielä myyntituloakin.
Tekstiilijätteestä eli lumpusta pitäisi puhua paljon enemmän.
Tekstiilien erilliskeräys tulee EU:ssa pakolliseksi jo vuodesta 2025 alkaen. Ja Suomi aikoo olla edelläkävijä. Marinin hallituksen tavoitteena on saada tekstiilijätteen keräys kuntoon jo vuonna 2023 valtakunnanlaajuisesti. Tekstiilijätteille pitää polttamisen sijaan löytää uusia käyttökohteita.
Suomen Paimiossa on kesällä aloittamassa Lounais-Suomen Jätehuollon LSJH:n käynnistämänä kuluttajien poistotekstiilien jatkokäsittelylaitos. Tarkoituksena on löytää sellaiset kuitutuotteet, joille olisi kysyntää.
Kuntaomisteinen LSJH pilotoi siis ensin Paimiossa. Tavoitteena on, että tuolloin 2023 LSJH:lla olisi Turussa jo toiminnassa koko valtakunnasta kuluttajien tekstiilijätettä keräävä ja käsittelevä laitos.
Käsiteltävästä materiaalista ei ole pulaa. Keskimäärin Suomessa syntyy tekstiilijätettä noin 13 kiloa vuodessa yhtä henkilöä kohden.
Paimion jalostuslaitoksessa on myös toinen toimija. Kiertotalousyritys Rester hyödyntää siellä muun muassa yritysten poistotekstiilejä.
Paimiossa lumpusta syntyy esimerkiksi puuvillakuitua. Puuvillan kasvatus kuluttaa runsaasti ympäristöä. Siksi on tärkeää saada puuvilla kierrätykseen ja uusiokäyttöön. Sitä, kuten monia muitakin kuituja, voidaan käyttää uudestaan monta kertaa.
Tekstiiliteollisuus on valtava saastuttaja. Asiantuntijat vertaavat sen ympäristökuormitusta laiva- ja lentoliikenteeseen. Kuitenkaan tekstiilijäte ei vielä ole havahduttanut kuluttajia samalla tavalla kuin esimerkiksi muovijäte.
Yhdyskuntajätteen määrä kasvaa kaiken aikaa, myös tekstiilijätteen. Ja maailmassa on paljon maita, joissa jätteenkäsittely on surkeassa tilassa. Siksi Suomen ja Euroopan on syytä hoitaa omat lumppunsa ja muut jätteensä itse.
Toimituspäällikkö
lehti 