2000-luvun aikana digitaalinen teknologia on kietoutunut erottamattomasti osaksi arkisen elämän kudosta: me haemme tietoa Googlesta, teemme ostoksia verkkokaupoissa ja kommunikoimme erilaisten viestisovellusten välityksellä. Datan kerääminen, analysointi ja jalostaminen ovat synnyttäneet aivan uudenlaista liiketoimintaa, jota Harvard Business Schoolin emeritaprofessori Shoshana Zuboff kutsuu valvontakapitalismiksi.
Valvontakapitalismin pioneerit Google, Facebook ja Amazon ovat nousseet lyhyessä ajassa maailman arvokkaimmiksi yrityksiksi.
Valvontakapitalismi perustuu siihen, että ihmisten käyttäytymistä valvotaan digitaalisesti ja sitä muunnetaan arvokkaaksi dataksi. Valvontakapitalistit ottavat käyttäytymisdatan ilmaiseksi haltuunsa ja jalostavat siitä ihmisten ja ihmisryhmien tulevaa toimintaa ennakoivia ennustetuotteita, jotka ovat valvontakapitalistien varsinaisia myyntiartikkeleita.
Valvontakapitalismi ei enää ainoastaan ennusta mitä me tulemme tekemään joskus tulevaisuudessa, vaan sille on kehittynyt kyky pienin interventioin puuttua reaalimaailmaan.
Tarkat käyttäytymisennusteet ovat erittäin arvokkaita tuotteita, sillä monilla tahoilla on intressejä tietää, millaisia ajatuksia ja taipumuksia ihmisillä on, ja miten me todennäköisesti käyttäydymme tulevaisuudessa.
Valvontakapitalismi luo täysin sääntelemättömät ja läpinäkymättömät markkinat, joilla ennustetuotteita myydään kolmansille osapuolille, jotka ovat yleensä mainostajia, mutta ne voivat olla myös poliittiseen vaikuttamiseen keskittyviä firmoja tai valtiollisia toimijoita.
Me emme saa koskaan tietää, kenen haltuun tuottamamme data lopulta päätyy ja mitä sillä tehdään. Valvontakapitalismi on täysin läpinäkymätöntä ja se haluaa viimeiseen asti välttyä kaikenlaiselta avoimuutta vaativalta sääntelyltä.
Ihmiselämän hyödykkeistäminen
Historioitsija Karl Polanyin mukaan itsesääntelevän markkinayhteiskunnan rakentaminen 1800-luvulla perustui asioiden hyödykkeistämiseen. Luonto, työ ja maksuvälineet muutettiin hyödykkeiksi, joita myytiin sääntelemättömillä markkinoilla.
Valvontakapitalismi on mennyt hyödykkeistämisessä vielä askeleen pidemmälle, sillä se pyrkii tekemään itse ihmiselämästä hyödykettä, eli muuttamaan meidän kaikkea mahdollista toimintaamme käyttäytymisdataksi.
Teollinen kapitalismi alisti ympäröivän luonnon, mutta valvontakapitalismi pyrkii ottamaan hallintaansa ihmisluonnon. Valvontakapitalismi hivuttautuukin koko ajan syvemmälle yksityisen, persoonallisen ja intiimin piiriin.
Valvontakapitalismin kyky muuttaa ihmiselämää dataksi on kasvanut jatkuvasti teknologian kehityksen myötä. Enää meitä ei valvota ja analysoida ainoastaan sen perusteella, mitä klikkaamme tai kirjoitamme nettihakuun. Valvonta on siirtynyt pelkästä virtuaalimaailmasta myös reaalimaailmaan kaduille, autoihin ja koteihin.
Älypuhelimien yleistyminen oli suuri harppaus valvontakapitalismin kyvyille, sillä älypuhelimet kulkevat jatkuvasti ihmisten mukana. Ne tietävät jatkuvasti omistajiensa sijainnin, ne pystyvät nauhoittamaan ääntä ja kuvaamaan videoita, minkä lisäksi ne voivat jakaa tietoja muiden laitteiden ja erilaisten sovellusten kanssa.
Älypuhelimet olivat kuitenkin vasta alkua. Esineiden internet kytkee internetiin valtavan määrän erilaisia laitteita, kuten jääkaappeja, kelloja, televisioita ja älykotijärjestelmiä. Esineiden internet ja älylaitteiden tiheät verkostot tekevät valvonnasta aiempaakin läpitunkevampaa.
Älykotijärjestelmät ovat paraatiesimerkkejä monia laitteita toisiinsa kytkevistä verkostoista, jotka mahdollistavat kattavan yksityisyyden piiriin tunkeutuvan valvonnan.
Älykotijärjestelmiä on markkinoitu inhimillisenä ja pehmeänä teknologiana, mutta valvontakapitalismin näkökulmasta niillä on vain yksi tehtävä: ujuttautua omistajiensa elämän intiimeimpiinkin huokosiin keräämään dataa kaikesta, mitä kotona tapahtuu.
Jokin tietty tunne, esimerkiksi viha tai pelko, on siis mahdollista iskostaa meihin ilman, että tietäisimme olevamme ”emotionaalisen tartuttamisen” kohteita.
Valvontakapitalismi ei ainoastaan tiedä, vaan myös tekee asioita
Valvontakapitalismi ei enää ainoastaan ennusta mitä me tulemme tekemään joskus tulevaisuudessa, vaan sille on kehittynyt kyky pienin interventioin puuttua reaalimaailmaan. Valvontakapitalismi ei siis enää ainoastaan tiedä, vaan se myös tekee asioita.
Esimerkiksi vakuutusyhtiö voi estää auton tietokonetta käynnistämästä autoa, jos vakuutuksenottaja ei ole maksanut vakuutusmaksujaan. Valvontakapitalismi osaa siis toimia reaaliaikaan reaalimaailmassa, tässä ja nyt.
Valvontakapitalismilla on myös lukuisia tapoja manipuloida meitä. Esimerkiksi hormonitasoja mittaava älyranneke saattaa huomata, että juoksulenkin jälkeen käyttäjän endorfiinitasot ovat huipussaan ja alttius heräteostoksille suurimmillaan. Älyranneke voi lähettää tämän tiedon älypuhelimelle, jonka näytössä alkaa vilkkua houkuttelevia tarjouksia niistä tuotteista, joista käyttäjä on pitkään haaveillut.
Zuboffin mukaan valvontakapitalismin perimmäinen tavoite on oppia muokkaamaan ihmisten käyttäytymistä niin hienostuneesti ja huomaamattomasti, että me emme edes tiedä, että meihin vaikutetaan.
Facebook on tehnyt julkisuuteen myöhemmin vuotaneen kokeen, jossa selvisi, että tunteet voivat ketjureaktion tavoin “tarttua” Facebook-julkaisujen välityksellä ihmisistä toisiin ihmisiin.
Jokin tietty tunne, esimerkiksi viha tai pelko, on siis mahdollista iskostaa meihin ilman, että tietäisimme olevamme ”emotionaalisen tartuttamisen” kohteita. Kyvyllä massamittakaavan tunteiden ja affektien tartuttamiseen on tietenkin järisyttäviä poliittisia ja taloudellisia seurauksia, kuten sosiaalisen median kiihdyttämä yhteiskunnallisen polarisaation jyrkkeneminen Yhdysvalloissa on osoittanut.
Radikaali välinpitämättömyys
Valvontakapitalismi haluaa nähdä sisimpäämme, se vaatii pääsyä inhimillisen kokemuksen intiimeimpiin ytimiin asti, mutta se ei kuitenkaan välitä meistä, me emme ole sille tärkeitä itseisarvoja.
Algoritmien, koneoppimisen ja tekoälyn pyörittämä valvontakapitalismi on kiinnostunut ihmisestä ainoastaan organismina, jota voidaan mitata, kontrolloida ja manipuloida toimimaan halutulla tavalla. Tällaista radikaalin välinpitämätöntä ja puhtaan välineellistä orientaatiota Zuboff kutsuu instrumentarismiksi.
Valvontakapitalismin välinpitämätön eetos on sukua radikaalin behaviorismin perustajan, psykologi B.F. Skinnerin ajattelulle. Radikaali behaviorismi typistää kaiken ihmistoiminnan ja -kokemuksen mitattavaksi ja havaittavaksi käytökseksi, mutta se ei ole lainkaan kiinnostunut ihmisten kokemuksilleen antamista merkityksistä.
Me olemme valvontakapitalismille vain mitattavia ja kontrolloitavia organismeja siinä missä banaanikärpäset tai soluviljelmä petrimaljassa.
Olemme valvontakapitalismille kiinnostavia vain sikäli, että meitä voi tarkkailla ja toimintaamme voi muuntaa merkitykseltään neutraaliksi dataksi, jonka haltuunotto ja analysointi tuottaa pienelle taloudelliselle eliitille suurta yhteiskunnallista valtaa ja käsittämättömiä rahallisia voittoja.
Valvontakapitalismilla ei ole suurta poliittista missiota. Se ei ole totalitaristinen hanke, vaan sen tavoitteet ovat puhtaan taloudellisia. Valvontakapitalismi ei välitä meistä, me olemme sille vain observoitavia ja manipuloitavia organismeja, joiden on luovuttava yksityisyydestään ja itsemääräämisoikeudestaan, jotta markkinatoimijoiden ei enää tarvitsisi elää epävarmassa maailmassa.
Zuboffin mukaan valvontakapitalismin perimmäisenä tavoitteena onkin yhteiskunta, jossa markkinoiden ennustettavuus korvaa ihmisten vapauden.
Valvontakapitalismi haluaa, että ihmisten käyttäytymisestä tulee digitaalisesti toteutettavan manipulaation ansiosta mahdollisimman ennakoitavaa, jolloin inhimillisen vapauden tuottama kitka ja epävarmuus poistuvat markkinoilta.
Tällaisen markkinautopian hintana on inhimillisen itsemääräämisoikeuden menetys, mutta valvontakapitalistit näyttävät olevan valmiita uhraamaan meidän yksityisyytemme, vapautemme ja itsemääräämisoikeutemme, jos tämän uhrauksen hinnalla saa markkinoiden haluun taipuvat kuluttajat ja varmat taloudelliset voitot.
uutiskirje 
