Kenraalimajuri Chris Donahue oli viimeinen amerikkalaissotilas, joka poistui Kabulin lentokentältä viime yönä Suomen aikaa. Samalla päättyi länsimaiden evakuointioperaatio ja Afganistania nyt hallitsevan Talebanin juhlat saattoivat alkaa.
Hetki oli historiallinen. Viime yönä päättyi lopullisesti myös amerikkalaisten uuskonservatiivien unelma siitä, että muita maita voidaan pakottaa länsimaiseen muottiin sotilaallisten iskujen avulla.
Vajaan kahden viikon kuluttua tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun maailma muuttui edellisen kerran. 11.9.2001 islamistiterroristit tekivät tuhoisat iskunsa New Yorkin WTC:n kaksoistorneihin ja Washingtonin Pentagoniin. Osama bin Ladenin al-Qaida oli suunnitellut itsemurhaiskut talebanien suojeluksessa Afganistanissa.
Yhdysvallat reagoi nopeasti käynnistämällä niin sanotun terrorismin vastaisen sodan. George W. Bush ja hänen hallintonsa ei jättänyt juuri vaihtoehtoja muille länsimaille. Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan.
Yhdysvallat hyökkäsi Afganistaniin ja syöksi sitä hallinneet talebanit vallasta. Ajatuksia uuden yhteiskunnan rakentamiselle ei juuri uhrattu, koska Bushin hallinnon uuskonservatiivien ajatukset olivat toisaalla. Irak ja Saddam Hussein olivat jo pitkään olleet kivi puolustusministeri Donald Rumsfeldtin ja ulkoministeri Dick Cheneyn kengissä. Terrorismin vastaisen sodan varjolla Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin, jolla ei ollut mitään tekemistä 11.9.-iskujen kanssa.
Taaskaan Yhdysvalloilla ei ollut mitään suunnitelmaa siitä, mitä Saddamin kaatamisen jälkeen. Irakin eri ryhmittymät ryhtyivät taistelemaan toisiaan vastaan vallasta. Miehitys radikalisoi maltillisiakin muslimeita. Islamismi sai uutta polttoainetta ja siitä syntyi Talebaniakin pahempi Isis.
”Pitkän sodan” piti kestää vuosikymmeniä
Runsaat neljä vuotta syyskuun terrori-iskujen jälkeen Yhdysvallat julkisti uuden sotilasoppinsa. Sota terrorismia vastaan jatkuisi loputtomiin, mutta uudella nimellä The Long War, Pitkä sota.
Kylmä sota kesti vuodesta 1946 vuoteen 1991. Uudessa puolustusopissa ennakoitiin Pitkän sodan saattavan kestää yhtä kauan.
Päämääränä oli kytkea siihen mukaan aiempaa voimakkaammin mukaan myös Yhdysvaltain liittolaiset, etenkin Britannia, mutta myös Nato. Lisäksi talkoisiin hälytettiin muut ystävällismieliset hallitukset, joita vaadittiin parantamaan valmiuksiaan kohdata uudet riskit.
Ei siis ole sattumaa, että Suomenkin puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tiivistynyt yhteisten sotaharjoitusten asteelle viimeksi kuluneiden 15 vuoden aikana.
Lopulta kävi niin kuin monet ennustivat jo parikymmentä vuotta sitten: Yhdysvaltain hyökkäykset muslimimaissa tuottavat enemmän terroristeja kuin tuhoavat heitä.
Hukattiin mahdollisuus pohtia terrorismin kasvualustaa
Tampereen yliopistossa julkaistiin artikkelikokoelma Valtapolitiikan ajattomuus? — Maailmanpolitiikan tulkintoja 11.9. jälkeen elokuussa 2002. Sen toimittanut kansainvälisen politiikan yliassistentti Kari Laitinen sanoi Kansan Uutisille, ettei aggressiivinen politiikka ole Yhdysvaltojenkaan etu.
– Jos ajatellaan tällaista hyvät-pahat -asetelmaa, niin eikö silloin pitäisi saattaa kaikki pahat pojat ja miksei pahat naisetkin tuomioistuimen eteen ja toimia kansainvälisillä pelisäännöillä? Mutta Yhdysvallat on ensimmäisenä romuttamassa näitä periaatteita. Ketä se palvelee? Yhdysvallat voi lyhytnäköisesti kokea saaneensa jonkinlaisen poliittisen voiton tai osoittavansa mahtiaan, mutta jatkon kannalta se ei kerta kaikkiaan toimi.
Laitisen mielestä syyskuun terrori-iskujen jälkeen hukattiin mahdollisuus pohtia kansainvälisen järjestelmän kysymyksiä ja terrorismille kasvualustaa luovia epätasa-arvoa, ongelmallisia rakenteita, turvallisuutta, globalisaatiota ja niin edelleen.
”Olisi pohdittava kestävän turvallisuuden ajattelua, jossa keskitytään ennakoimaan kriisejä, tarkastellaan myös muiden kuin ainoastaan valtioiden asemaa sekä otetaan huomioon, mitä valitusta politiikasta seuraa”, hän kirjoitti Valtapolitiikan ajattomuus -kirjassa.
KU:lle Laitinen sanoi tarkoittaneensa, että iskusta olisi voitu ottaa opiksi ja ryhtyä luomaan kestävämpää kehitystä taloudellisten ja ihmisoikeuksien suhteen.
– Kävi oikeastaan päinvastoin. Kaikki mikä olisi edistänyt maailmanmitassa parempaa tulevaisuutta, on järjestään tyrmätty Yhdysvaltain puolelta. On mahdotonta nähdä, mikä viisaus siihen sisältyy.
Laitisen näiden pohdintojen jälkeen suuret terrori-iskut levisivät Eurooppaan. Suurimmissa Espanjassa ja Britanniassa kuoli satoja ihmisiä.
Donald Trumpin presidenttikauden ainoa hyvä puoli oli siinä, että hän ei vienyt Yhdysvaltoja uusiin sotiin. Afganistan-fiaskon jälkeen myös Joe Bidenin kynnys lähteä viemään asein demokratiaa on ylittämätön.
Yksi aikakausi on ohi. Nyt olisi uudelleen hyvä hetki pysähtyä sen äärelle, mikä synnyttää terrorismia ja miten siihen voitaisiin vaikuttaa kestävällä tavalla.
lehti 