Yhteiset Lapsemme ry
Etsii tukiperheitä pääkaupunkiseudulta ja lähiympäristöstä. Tuettavat lapset ja nuoret ovat pääosin 13–20-vuotiaita. Suuri osa heistä on Afganistanista. Tukiperheet käyvät 8 tunnin kestoisen verkkokoulutuksen ja heidät haastatellaan.
Tukiperheiltä toivotaan halua tutustua uuteen ihmiseen, aikaa tavata tätä muutaman kerran kuukaudessa ja mahdollisuutta sitoutua toimintaan tarvittaessa pitkäkestoisesti. Tukiperheiksi toivotaan erityisesti lapsiperheitä ja pariskuntia, mutta myös yksin asuva aikuinen voi toimia tukiperheenä.
Vapaaehtoisille tarjotaan yksilöllistä tukea tarpeen mukaan, työnohjausta ja virkistystä.
Lisätietoa: www.yhteisetlapsemme.fi
Anna-Sofia Joron ja Eduardo Venceslan perhe on toiminut keväästä asti tukiperheenä kuusitoistavuotiaalle afganistanilaisnuorelle.
Joro kertoo miettineensä pitkään millä tavalla olisi mahdollista tehdä vapaaehtoistyötä keskellä hektistä lapsiperheen arkea.
Ajatus tukiperheeksi ryhtymisestä syntyi alkuvuodesta, kun Joro näki LinkedInissä ilmoituksen, jossa etsittiin tukiperheitä yksin Suomeen saapuneille nuorille. Ilmoituksen nähtyään hän otti yhteyttä Yhteiset lapsemme -järjestöön.
Yhteydenoton jälkeen perhe sai lisätietoa tukiperhetoiminnasta sekä kattavat koulutusmateriaalit. Perhe- ja työtilanteita käsittelevien haastattelujen jälkeen heidät hyväksyttiin tukiperheeksi, sopivaa tukinuorta piti kuitenkin odotella hetken aikaa.
– Järjestö pyrkii katsomaan, että nuori ja perhe sopivat yhteen. Nuorilla on myös mahdollisuus esittää toiveita siitä millaisen tukiperheen he haluavat.
Venceslan halu auttaa kumpusi omista kokemuksista.
– Olen asunut Suomessa viimeiset kolmetoista vuotta, mutta sitä edeltävät seitsemän vuotta vietin asuen kahdeksassa eri maassa. Tietysti tilanteeni oli aivan erilainen, sillä menin maihin opiskelemaan tai töihin. Mutta voin kuvitella itseni pieniksi pojaksi, joka tarvitsee apua vieraassa maassa.
Tavallista arkea
Tukiperhetoiminnassa kaikki lähtee nuorista ja heidän tarpeistaan. Perheen rooli on olla läsnä ja tukea arkisissa asioissa.
– Esimerkiksi meidän nuoremme toivoo, että häntä tuetaan koulunkäynnissä.
Joro kertoo miettineensä aluksi, onko heidän perheensä riittävä tukiperheeksi.
– Me eletään vain tämmöistä tavallista tylsää arkea. Mutta ei nuoren kanssa tarvitse tehdä mitään erikoista, vaan nimenomaan vaan olla.
Nuoren perspektiivistä katsoen tärkeintä on auttaa Suomeen sopeutumisessa.
On myös tärkeää, että yksin maahan saapuneilla nuorilla on muitakin aikuiskontakteja kuin heitä työkseen auttavat ihmiset. Tukiperhe voi normaalin perhe-elämän avulla tuoda tasapainoa kaiken keskelle.
– Tukiperheen kautta on mahdollista, että nuori pystyy paremmin tuntemaan itsensä osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja integroitumaan siihen, Joro huomauttaa.
Hän suositteleekin tukiperheeksi ryhtymistä kaikille, joilla on halu auttaa.
Yhteistä tekemistä
Tukiperheiden perehdytys oli niin hyvä, että yllätyksiä ei juuri ole tullut.
– Toki tämä Afganistanin tilanne yllätti varmasti kaikki jollain tapaa. Maailman tapahtumat vaikuttavat nuoren kautta myös tukiperheeseen.
Joro kertoo, että omille, alle kouluikäisille lapsille on puhuttu Afganistanista ja siitä, että nuori on Suomessa ihan yksin.
– Yhdessä ollessamme emme ole puhuneet siitä, miksi hän on täällä tai mikä hänen taustansa on. Pyrimme vain antamaan hänelle hyviä kokemuksia. Olen kertonut hänelle olevani hyvin pahoillani Afganistanin tilanteesta ja siitä mitä siellä tapahtuu. Hän kiitti huolenpidostani ja toivoi, ettei asiasta puhuta, vaikka tietysti hän on sisäisesti surullinen tilanteesta, Vencesla sanoo.
Perhe tapaa tukinuortaan muutaman kerran kuukaudessa, mutta yhteydessä ollaan ja kuulumisia vaihdellaan useita kertoja viikossa.
Toistaiseksi tapaamiset on järjestetty ulkona, tavoitteena kuitenkin on, että heti kun koronatilanne paranee, nuori kutsutaan kylään ja laitetaan ruokaa yhdessä.
– Käymme perheenä paljon metsäretkillä ja olisi tosi kiva saada jollekin retkelle myös nuori mukaan. Kunhan koronatilanne hellittää, niin voidaan tehdä asioita nuoren kiinnostuksen mukaan ja mennä vaikka elokuviin.
Perheen omat lapset suhtautuneet tukinuoreen hienosti.
– Nuoremme on luonteeltaan todella sosiaalinen ja valoisa. Yhteinen intohimo löytyi heti jalkapallosta, jota kohta kuusivuotias poikamme rakastaa. Joten olemme pelanneet jalkapalloa ja jutelleet kaikkea siinä sivussa. Lasten kannalta on ollut tosi hyvä, että on voitu tutustua tekemisen kautta, Joro kuvailee.
Vencesla puolestaan kertoo, että on ollut mukava nähdä miten nopeasti lapset ovat ottaneet nuoren omakseen.
– Uskon, että tämä kasvattaa tietoisuutta ja ymmärrystä siitä, että on todella tärkeää auttaa sellaisia ihmisiä, jotka tarvitsevat apua.
Yhteiset Lapsemme ry
Etsii tukiperheitä pääkaupunkiseudulta ja lähiympäristöstä. Tuettavat lapset ja nuoret ovat pääosin 13–20-vuotiaita. Suuri osa heistä on Afganistanista. Tukiperheet käyvät 8 tunnin kestoisen verkkokoulutuksen ja heidät haastatellaan.
Tukiperheiltä toivotaan halua tutustua uuteen ihmiseen, aikaa tavata tätä muutaman kerran kuukaudessa ja mahdollisuutta sitoutua toimintaan tarvittaessa pitkäkestoisesti. Tukiperheiksi toivotaan erityisesti lapsiperheitä ja pariskuntia, mutta myös yksin asuva aikuinen voi toimia tukiperheenä.
Vapaaehtoisille tarjotaan yksilöllistä tukea tarpeen mukaan, työnohjausta ja virkistystä.
Lisätietoa: www.yhteisetlapsemme.fi
uutiskirje 
