Aloitetaan jalkapallosta. Saksan korkeimmalla sarjatasolla Bundesliigassa pelaa 18 joukkuetta. Niistä kaksi on kotoisin entisen Itä-Saksan alueelta. Kun mukaan otetaan toiseksi korkein sarjataso, ei tilanne juuri muutu. 36 joukkuetta, joista viisi tulee entisen DDR:n alueelta.
Stalinistisen DDR:n romahduksesta on kulunut yli 30 vuotta, samoin Saksan yhdistymisestä. Lännen ja idän välillä on silti edelleen paljon eroja. Osa niistä on tilastojen avulla havainnoitavissa ja osa henkisiä.
Palkkataso on entisen Itä-Saksan alueella matalampi, samoin väestö on ikääntyneempää. Se taas johtuu etenkin siitä, että yhdistymisen jälkeen nuoria lähti paljon länteen parempien työpaikkojen perään. Vaikka 2000-luvulla paluumuuttoa on jonkin verran ollut, ei itä ole täysin toipunut kovasta rakennemuutoksesta.
Saksankielinen sana ”jein” (kyllä ja ei) kuvaa hyvin vastausta kysymykseen, näkyykö jako edelleen selvästi Saksassa.
– Jos katsoo tilastoja, käytännössä kaikki taloudellisesti heikoimmin menestyvät alueet ovat idän puolelle. Idässä ei ole paljon suuria kasvukeskuksia Berliiniä, Leipzigia ja Dresdeniä lukuun ottamatta.
– Jako näkyy edelleen monessa, se näkyy edelleen monien ihmisten ajattelussa. Mutta totta kai nuoremmille ihmisille jako on vähemmän tärkeä. Tuohon ei ole mitään yksiselitteistä vastausta, sanoo Ulkopoliittisen instituutin Saksaan erikoistunut tutkija Tuomas Iso-Markku.
Miksi puhua
Miksi puhua ja kirjoittaa nyt Saksan jakaantumisesta itään ja länteen? Siksi, että se tuo oman mausteensa 26. syyskuuta pidettäviin liittopäivävaaleihin. Vaalien tulos ratkaisee, kuka nousee uudeksi liittokansleriksi DDR:ssä kasvaneen Angela Merkelin tilalle. Keskustaoikeistolainen Merkel on johtanut Saksaa 16 vuotta.
Poliittisesti itä ja länsi eroavat Saksassa melkoisesti. Iso-Markku tosin huomauttaa, että alueelliset erot ovat entisessä Itä-Saksassakin isoja. Otetaan ensimmäiseksi silti yksi asia, jossa länsi on muuttunut enemmän idän kaltaiseksi.
– Yleensä entisen Itä-Saksan osavaltioissa äänestäjien liikkuvuus on ollut paljon suurempaa. Äänestäjien siteet puolueisiin ovat olleet heikompia. Poliittinen kenttä on näistä syistä johtuen ollut paljon hajautuneempi.
– Kun katsotaan viimeisimpiä mielipidetiedusteluja, näkyy hyvin, että tästä ilmiöstä on tullut paljon vahvempi koko Saksassa, Iso-Markku sanoo.
Keskustaoikeistolainen CDU ja sosiaalidemokraattien SPD voivat vain unelmoida vanhoista kannatusluvuistaan, jotka olivat 30–40 prosentin luokkaa. Nyt SPD johtaa mielipidetiedusteluja noin 25 prosentin kannatuksella. Vihreät ja viimeisimpänä äärioikeistolainen Alternative für Deutschland (AfD, Vaihtoehto Saksalle) ovat nousseet keskisuurten puolueiden joukkoon.
Ja AfD kerää kannatusta etenkin entisen Itä-Saksan alueella. Siellä sen kannatus on kaikissa osavaltiossa yli 20 prosenttia.
AfD:n lisäksi selkeäksi itäpuolueeksi lasketaan laitavasemmistolainen Die Linke. Die Linke syntyi, kun länsisaksalainen puolue ja Itä-Saksan valtapuolueen perintöä jatkanut PDS fuusioituivat.
– Aika tärkeä komponentti on, että Linke on selkeästi ollut ainoa itäsaksalainen puolue.
Nyt AfD on kuitenkin haastanut Linken aseman ja pitkälti ohittanutkin. Ainoastaan yhdessä osavaltiossa, Thüringenissä, Linke on enää suurin puolue. Iso-Markku huomauttaa, että AfD on käyttänyt paljon itäsaksalaista tematiikkaa vaalikampanjoissaan. Puolue on puhunut esimerkiksi Wende vol 2:sta, kun alkuperäinen Wende viittaa Saksojen yhdistymiseen.
– AfD:n kampanjoissa on käytetty hyväksi sloganeita 80-luvun lopulta. AfD on luonut paralleelia, jossa istuva Saksan hallitus on rinnastettu DDR-hallintoon ja jonkinlaiseen diktatuuriin, Iso-Markku sanoo.
AfD:n kovimman linjan edustajat vaikuttavat myös idässä, vaikka näkyvimmät johtajat ovatkin alun perin kotoisin lännestä. Heidän vahvin kannatusalueensa on juuri Linken johtama Thüringen. Entisen Itä-Saksan alueella äärioikeistolla on 90-luvulta asti ollut vahva jalansija. Maahanmuuttajia 2000-luvun alussa murhanneen uusnatsisolun jäsenet olivat kotoisin entisen DDR:n alueelta.
Syitä tähän on monia. Iso-Markku nostaa esiin yhden, joka hänen mukaansa tuodaan aina esiin. Saksan kielellä se kuuluu ”Vergangenheitsbewältigung”. Suomeksi se kääntyy menneisyydenhallinnaksi.
– Itä-Saksassa ei tehty mitään kovin aktiivista historiapolitiikkaa toisen maailmansodan jälkeen siinä mielessä, että siellä olisi tehty vahvaa pesänselvitystä natsimenneisyyteen.
– Ylipäätään tyytyväisyys demokratian ja sen toimintaan on idässä ollut perinteisesti aika merkittävästikin vähäisempää kuin lännessä, Iso-Markku sanoo.
Linken epätoivo
Linke on suurissa kaupungeissa onnistunut nostamaan kannatustaan nuorten parissa. Mutta sillä ei puolue ei ole kyennyt korvaamaan entisen Itä-Saksan alueella tapahtunutta laajempaa muutosta.
Kannattajia se on idän osavaltiossa menettänyt muille puolueille mutta etenkin hautausmaalle.
– Vanhat itäiset jäsenet ja tukijat yksinkertaisesti kuolevat hiljalleen pois, ja uusien voittaminen on osoittautunut vaikeaksi, Iso-Markku kuvaa.
– Samaan aikaan erityisesti AfD, mutta myös muut puolueet ovat onnistuneet omaksumaan kampanjoihinsa erilaisia itäisille äänestäjille suunnattuja elementtejä, jolloin Die Linken on ollut vaikeampi esiintyä idän äänitorvena, mitä se pitkään teki.
Tänä kesänä Linke yritti itäisen Saksi-Anhaltin osavaltiovaaleissa houkutella äänestäjiä ”Nehmt den Wessis das Kommando” -sloganilla, joka vapaasti kääntäen kuuluu ”ottakaa länkkäreiltä valta”.
– Se näyttää jo aika epätoivoiselta yritykseltä korostaa omaa itäistä identiteettiä sekä idän ja lännen välistä vastakkainasettelua – ja lienee saanut inspiraatiota niistä AfD:n taannoisista ”itäkampanjoista”, Iso-Markku pohtii.
Samaa saattoivat pohtia äänestätkin, sillä Linken kannatuksesta lähti yli viisi prosenttiyksikköä.
Vielä 1990- ja 2000-luvun alkupuolella ”ossi” ja ”wessi” olivat suht yleisesti käytössä Saksassa. Ossi viittaa itäsaksalaiseen ja wessi länsisaksalaiseen ihmiseen. Nyttemmin niiden käyttö on vähentynyt, kun nyt 30-vuotiaat saksalaiset eivät olleet edes syntyneet Saksojen yhdistyessä.
Erityiskohtelu loppuu
Kuten alussa mainittiin, idän ja lännen erot ovat edelleen selkeästi näkyvissä Saksassa. Vähitellen idän ”erityiskohtelusta” liittovaltiotasolla ollaan kuitenkin luopumassa.
– Vuoden 2019 loppuun asti Saksassa oli vallalla järjestelmä, jonka kautta tuettiin ainoastaan entisen Itä-Saksan alueita. Alueet saivat erityistukea. Viime vuoden alusta se ulotettiin koskemaan koko Saksaa, koska katsottiin, että ongelma koskettaa muitakin kuin idän osavaltioita.
Yksi hyvä esimerkki tästä on Ruhrin kaivosalue, joka on käynyt ja käy edelleen läpi kovaa rakennemuutosta. Jalkapallossa siellä tosin pötkii itää paremmin, bundesliigaseuroja on lukuisia. Siihen on monia historiallisia syitä, kuten se, että Ruhr oli aikoinaan hyvin vaurasta seutua.
Ja tosiaan, poliittisesti länsi on muuttumassa idän kaltaiseksi siinä, että poliittinen kenttä on hajautuneempi. Siinä länsi on ottanut itää kiinni, kun monissa muissa asioissa idän on pitänyt – tai yrittää – ottaa länttä kiinni. Se, onko muutos hyvä vai huono, on sitten toinen kysymys.
Moniääninen itä
Itä-Saksan moninaisuutta tuli jo sivuttua, mutta on vielä hyvä painottaa, että reilun 12 miljoonan asukkaan alue on kaikkea muuta kuin yksiääninen.
– Jos käy historiallista dataa läpi, Saksia on kutsuttu Itä-Saksan Baijeriksi, koska se on hyvin konservatiivinen alue, Iso-Markku sanoo.
Saksi sijaitsee Saksan kaakkoisnurkassa. Siellä AfD:n kannatus on lähellä 30:tä prosenttia. Muissa ”uusissa osavaltiossa” – kuten idän osavaltioita Saksassa kutsutaan – tilanne on toinen.
– Brandenburg on ollut osavaltio, jossa sosiaalidemokraatit ovat olleet vahvempia. Thüringenissä puolestaan Die Linke on johtanut osavaltiota vuodesta 2014. Saksi-Anhalt on vahvasti CDU:n vallassa, Iso-Markku kuvailee.
Tämä moninaisuus on noussut esiin myös Bundesratissa (liittoneuvosto), jossa on edustus kaikista osavaltioista. Natsimenneisyyden vuoksi Saksaan luotiin melko hajautettu hallintojärjestelmä, joten Bundesratilla on myös valtaa, koska moni laki pitää hyväksyä siellä.
AfD:n nousu on vaikuttanut siihen, että osavaltioiden hallitukset ovat idässä hyvinkin värikkäitä, kun enemmistön saaminen on ollut vaikeata.
Tässäkin länsi on Iso-Markun mukaan alkanut muistuttaa itää, kun puoluekenttä on alkanut hajota muuallakin.
Konservatiivisuus on kuitenkin asia, joka idän puolella nousee useammin esiin. Iso-Markun mukaan esimerkiksi idän CDU on konservatiivisempi kuin lännen puolella.
Mutta kaikesta huolimatta lopetetaan niin kuin aloitettiin, puhumalla jalkapallosta. Sitä saksalaiset rakastavat. Idästä tulee nykyään taas kaksi korkeimman sarjatason seuraa. 2010-luvulla meni monta vuotta ilman ainoatakaan idän seuraa. Ja vaikka Leipzigin bundesliigaseuran menestys perustuu energiajuomayhtiön runsaaseen rahankäyttöön, pitää Iso-Markku nykyistä tilannetta parannuksena aiempaan.
– Leipzig on onnistunut hyökkäävällä, iloisella jalkapallolla saamaan ehkä jonkin verran sympatisoijia puolelleen.
uutiskirje 
