Alkuperäisiksi lajeiksi sanotaan omin keinoin siemeninä, itiöinä, madellen, siivillään, jaloillaan, uiden, vedessä ajelehtien ja kasveista ennen 1600-lukua maahamme tulleita eliölajeja. Vieraslajit ovat tulleet maahan ihmisen tuomina tai laivalastien ja matkatavaroiden mukana kulkeutuneina. Ilmastonmuutos edesauttaa vieraslajien tuloa.
Muun muassa kurtturuusu, komealupiini, jättipalsami, minkki, supikoira, kanadanhanhi, valkohäntäkauris, lehtokotilo, espanjansiruetana ja hyytelösammaleläin ovat vieraslajeja. Monesta hyvässä tarkoituksessa tuodusta lajista on tullut karhunpalvelus ja uhka alkuperäiselle luonnolle. Tampereelta tänä syksynä havaitun mustapääetanan on todettu tulleen ulkomailta kasvin juuripaakun mukana.
Teiden varsille, puistoihin ja pihoille istutetusta kurtturuususta tuli vakava ongelma. Ruusut leviävät juuristollaan ja lintujen kuljettamina siemeninä. Rannikolla laji on paikoin valloittanut hiekkarantoja niin, että alkuperäinen murtoveden rantakasvillisuus häviää. Ympäristöministeriön taholta lajiketta yritettiin hävittää koneellisesti juurineen kaivamalla, mutta se osoittautui toivottomaksi.
Komealupiini on aggressiivisesti leviävä lajike, joka tuotiin 1970-luvulla ”koristamaan” valtateiden varsia. Lajike valloittaa ympäristönsä tuhansilla siemenillään ja muuttaa maaperän muille kasveille sopimattomaksi. Lupiini valtaa kasvupaikkoja muun muassa taantuvalta ja uhanalaiselta niittyjen ja ketojen lajistolta, joille teiden pientareet olisivat viimeisiä pakopaikkoja.
Komealupiini on vaikea hävitettävä 30–40 senttimetrin syvyyteen ulottuvine juurineen, mutta pressuilla peittäminen muutamaksi vuodeksi toimii. Yksivuotisen jättipalsamin hävittäminen onnistuu irrottamalla verso maasta.
Espanjansiruetanaa ja lehtokotiloa hävitettäessä on tärkeää kerätä ja hävittää yksilöt, koska luontoon jätettyinä elävät syövät kuolleita sukulaisiaan – ja lisääntyvät.
Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi vuonna 2018 vieraslajistrategian, jonka tavoitteena on kaikkien vieraslajien hävittäminen luonnosta. Strategiassa velvoitetaan maanomistajat, valtio, kunnat ja muut yhteisöt hävittämään vieraslajit mailtaan.
Ympäristöministeriössä työ aloitettiin jo yli kymmenen vuotta sitten. Kunnat, Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset, lukuiset muut yhdistykset ja yhteisöt hävittävät talkoilla vieraslajeja. Metsästysseurat järjestävät rusakon, supikoiran ja minkin pyyntiä. Tämä kaikki on tärkeää työtä alkuperäisen luonnon hyväksi.
Valkohäntäkauriin kohdalla MMM toimii ristiriitaisesti. Valkohäntäkauris tuotiin 1930-luvulla riistalajiksi Vesilahden Laukon kartanoon. Sieltä se on levinnyt koko Etelä- ja Lounais-Suomeen hallitsemattomaksi riesaksi.
Vieraslajistrategiassa valkohäntäkauriin status on vain osittain harvennettava riistalaji, mikä mahdollistaa sen holtittoman leviämisen. Siinä, missä yhtäällä muut tahot velvoitetaan hävittämään vieraslajeja, MMM:n hallinnoiman Riistakeskuksen isäntä antaa toisaalla yhden vieraslajin lisääntyä metsästäjien leikkikaluna.
Tämä osoittaa mopon karanneen MMM:n käsistä. Pidän valkohäntäkauriin riistaratkaisua vastuuttomana. Metsästystä harrastavan ryhmän eduksi tehty arvovalinta kyseenalaistaa ministeriön uskottavuutta toimia johdonmukaisesti ja tasapuolisesti muissa maa- ja metsätalouden ja luonnonvarojen kestävyyden sektoreita koskevissa päätöksissä.
Tarvitsemme MMM:n johtoon elonkehän elinkyvyn säilymiseen ja luontokadon pysäyttämiseen panostavan ministerin.
Kirjoittaja on nokialainen eräopas ja luontokartoittaja.
uutiskirje 
