Venäjän presidentti Vladimir Putin toisti viime viikolla Yhdysvaltain presidentti Joe Bidenille videopuhelussa uhkauksen vastatoimista, jos Nato laajenee itään lähemmäs Venäjän rajoja. Erityisesti uhkaus koskee Naton lähempää yhteistyötä Ukrainan kanssa. Aiemmin Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov esitti saman uhkauksen vastatoimista. Tapaamisessaan Yhdysvaltain ulkoministerin Antony Blinkelin kanssa Tukholmassa Lavrov sanoi, että sotilaallisen konfliktin uhka on tullut takaisin Eurooppaan.
Biden ei antanut Venäjälle mitään Natoa sitovia takeita. Hän uhkasi sodan aloittamisen tuovan Venäjälle raskaita taloudellisia sanktioita.
Venäjän ja itäisen Euroopan asioihin keskittyvän Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro pitää Venäjän uhkausta vakavasti otettavana, muttei sotaa ainakaan näillä näkymin nopeasti toteutuvana.
Sotilaallisen konfliktin uhka on tullut takaisin Eurooppaan.
Kangaspuro perustaa näkemyksensä siihen, että sodalla uhkaaminen on äärimmäinen keino, jolla Venäjä pyrkii poliittisiin vaikutuksiin. Politiikan kohde on Ukraina mutta myös Yhdysvallat ja Nato.
– Venäjä painostaa nyt sotilaallisella voimalla Ukrainaa. Sillä on tässä poliittisia tavoitteita, minkä takia se toimii näin. Lähden siitä sotateoreetikko Clausewitzin ajatuksesta, että sota on politiikan jatkamista toisin keinoin. Siinä on yksi keino sotilaallisella voimalla pullistelu.
– On aika selkeätä, että Venäjä haluaa kansainväliseltä yhteisöltä ja ennen kaikkea Yhdysvalloilta vakuudet, ettei Ukrainaa oteta Naton jäseneksi. Jäsenyyshän on ollut Ukrainan oma tavoite. Biden on tähän asti sanonut, että Ukraina ei ole kypsä siihen.
Kangaspuro tietää, että Yhdysvallat on tähän asti tyytynyt vain aseistamaan ja kouluttamaan Ukrainan armeijaa. Strategisia aseita Ukrainaan ei kuitenkaan ole tiettävästi tuotu. Sitten tilanne olisikin kokonaan toinen – moderneilla ohjuksilla Moskova on vain 5–7 minuutin päässä Ukrainasta.
Venäläisiä joukkoja
keskitetty rajalle
Venäjä on keskittänyt joukkojaan Ukrainan rajan läheisyyteen. Arviot määristä vaihtelevat kahta puolta sadantuhannen. Sotaan valmiissa taisteluvalmiudessa olevia joukkoja on arvioitu olevan useita kymmeniä tuhansia.
Kangaspuro yhtyy arvioihin, että sodan aloittamismobilisaatio vaatii nykytilanteessa vähintään kuukauden. Yhdysvalloissa on tuota ajatusta mukaillen esitetty, että Venäjä voi valmistella hyökkäystä Ukrainaan kuukauden sisään.
– Tässä nyt pelataan vähän sellaista peliä, että Venäjä näyttää sotaharjoituksilla ja joukkojen liikutteluillaan, että se on edelleen sotilaallisesti ylivoimainen tekijä tällä alueella. Ukrainan armeija on kehittynyt, se on koulutettu ja sillä on uutta aseistusta. Se ei ole enää sama kuin silloin 2014–15 taisteluiden aikana, jolloin siitä ei ihan kauheata vastusta Venäjälle ollut Itä-Ukrainassa.
– Pitää muistaa, ettei tällaisella Venäjän joukkojen määrällä ja keskittämisellä Ukrainaa valloiteta. Sanottuun sataantuhanteen lasketaan mukaan rajalla olevat, Itä-Ukrainaan sijoitetut ja Valko-Venäjällä olevat joukot. Ja jos lähdetään Ukrainan kannalta sotilaallisesta kauhuskenaariosta, sota tulisi olemaan monen rintaman hyökkäys. Etukäteen se on pelottelua luova asetelma.
Ukrainalla on noin 200 000:n sotilaan armeija. Venäjän koko armeijan vahvuus on noin 800 000 sotilasta.
Kangaspuro muistuttaa, että sotilasstrategit arvioivat yleisesti, että valloitukseen tarvitaan kolminkertainen ylivoima vastustajaan nähden. Se tarkoittaa sitä, että Venäjän armeijasta kaksikolmasosaa pitäisi mobilisoida Ukrainaan.
Sodan aloittaminen iso askel
Vaikka sodan uhka leijuu Ukrainan yllä, ei Kangaspuro kuitenkaan usko, että sota syttyy helposti, ainakaan rationaalisin perustein. Sodan aloittaminen on iso askel. Hän uskaltaa väittää, ettei sodan syttyminen ole todennäköistä, mutta silti se on mahdollista.
– En toistaiseksi pidä kauhean uskottavana skenaariona hyökkäystä Ukrainaan. Se on uhkaskenaario ja se on mahdollista toteuttaa, jos niin poliittisesti päätetään. Toistaiseksi en näe poliittista tarvetta tehdä sitä päätöstä, koska se toisi isommat menetykset ja tappiot tuon päätöksen tekijöille Venäjällä verrattuna siihen, mitä siitä voisi siitä hyötyä.
– Siitä olen huolestunut, että Venäjä, Ukraina ja USA saattavat lukea omilla tahoillaan toisiaan täysin väärin, koska keskusteluyhteydet ovat olleet huonot.
Kangaspuro arvioi, että Venäjällä saatetaan tehdä päätelmä, että poliittisen vaikuttamisen tie on kuljettu loppuun, että sen kokemille turvallisuushuolille ei enää löydy mitään vastakaikua.
– Venäjä ei mielestäni bluffaa vaan se on oikeasti huolissaan Naton laajenemisesta sen rajoille. Se on tavallaan käänteinen huoli sille, kun ollaan huolissaan Venäjän joukoista Ukrainan rajoilla.
Kangaspuro korostaa, että Venäjän sotilaallisen pullistelun syynä on pyrkimys poliittiseen painostukseen.
– Ukraina on suurin painostuksen kohde, mutta Ukrainan kautta poliittiset vaatimukset kohdistuvat Yhdysvaltoihin ja Natoon. Ja jos palataan poliittisiin päämääriin, sotilaallisella hyökkäyksellä Venäjä menettäisi nykyisen painostusvipuvartensa.
Menetyksillä Kangaspuro viittaa myös Ukrainan ja Venäjän yhteenkuuluvuushistoriaan.
– Venäjällä on ajateltu, että Ukraina on osa Venäjän sielua ja ydintä. Putinkin on sanonut, että venäläiset ajattelevat, että he ovat samaa kansaa. Hyökkäämällä nyt sitten oman kansan kimppuun ei varmasti saavutettaisi Venäjälläkään jakamatonta suosiota.
Mediapeli on kovaa
Mediapeli Ukrainan tilanteesta on kovaa. Sitä harjoittavat median itsensä lisäksi sekä poliitikot että sotilasasiantuntijat.
Yhdysvalloissa on puhuttu, että Venäjä valmistautuu Kiovan valloitukseen.
– Ei kuulosta kovin uskottavalta. Lausunto kuuluu samaan sarjaan kuin Venäjän sotilaallinen pullistelu.
Vakavassa asiassa Kangaspuro naurahtaa tietyille mediapelin tarinoille.
– On hassua kun väitettiin, että venäläiset tekevät joukkojen keskittämistä salassa yömyöhään. On ihan niin kuin yhtäkkiä olisi unohdettu, millaiset satelliittijärjestelmät ovat joukkojen siirtoja valvomassa. Käytännössä ei ole mitään merkitystä, ovatko siirrot tapahtuneet yöllä vai päivällä. Nämä tarinat ovat sitä, mitä me ollaan aina seikkailukirjoista luettu, miten rosvot toimivat.
Presidentti Sauli Niinistön aktiivisia Venäjää varoittelevia ja Suomen Nato-jäsenyyden mahdollisuuksia korostavia lausuntoja Kangaspuro pitää hyvinä.
– On hyvä, että Niinistö on suorapuheinen. Sitä vähemmän on väärinymmärrystä, mitä suorempaan puhutaan. Mutta suoran puheen takana pitää olla jotain todellista.
Ollakseen uskottavaa puheelle pitää löytyä kotimaisen kannatuksen lisäksi tukea myös EU:n ja Naton taholta. Kangaspuro uskoo, etteivät Niinistön puheet ole yksityisajattelua.