Vasemmistoliiton Kaakkois-Suomen piirin puheenjohtaja, lappeenrantalainen Heidi Vättö, arvelee, että ihmiset vain luulevat, etteivät ymmärrä, mistä uusilla hyvinvointialueilla ja tammikuussa käytävissä vaaleissa päätetään.
– Ihmiset sanovat helposti, etteivät ymmärrä, mistä on kyse, mutta loppujen lopuksi kuitenkin ymmärtävät, Vättö toteaa.
– Hyvinvointialueet nähdään monimutkaisempina kuin ne oikeasti ovat.
Savo-Karjalan piirin entinen puheenjohtaja, kuopiolainen Janne Parkkila, taas arvelee, että kuntalaiset eivät ole tajunneet, kuinka isosta valtasiirtymästä on kyse, kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pois kuntien hoidosta uusille hyvinvointialueille.
Parkkila oli piirin puheenjohtaja vielä haastattelua tehtäessä. Nyt pesti on Juha Pitkäsellä.
– Alussa lisäksi yksi huolen aihe on se, että nyt päätetään, miten palvelut tuotetaan. Jollain alueella jopa kaikki palvelut voivat olla yksityisen sektorin tuottamia, Parkkila sanoo.
Tammikuun 23. päivä käytävissä vaaleissa valitaan valtuutetut 23 hyvinvointialueen valtuustoihin.
Tärkeimmät vaalit
Parkkilaa huolettaa sama asia kuin monia muita aktiiveja puolueeseen tai alueeseen katsomatta:
– Ennusteet kertovat, että hyvinvointialueiden valta keskittyy selkeästi keskuskaupungille. Se on huolen aihe, hän sanoo.
Parkkila toivookin, että pieniltä paikkakunnilta olisi mahdollisimman monia ihmisiä ehdolla.
– Lisäksi toivon lautakuntajärjestelmää, jossa voisi jakaa paikkoja muillekin kuin valituksi tuleville.
Hän muistuttaa siitä, että ensimmäiset vaalit ovat tärkeimmät.
– Ensimmäinen valtuusto päättää, miten palveluja tuotetaan. Se sitoo sitten tulevaisuuden valtuustojen käsiä, koska tuskin ihan äkkiä ruvetaan uudelleen järjestämään juuri päätettyjä palveluja, hän sanoo.
– Nyt kun ei ole pakko jumahtaa mihinkään rakenteisiin, tämä voisi olla se paikka, jossa terveydenhuollon toiminta voi mennä kokonaan suuntaan jos toiseenkin. Se voi aiheuttaa isojakin alueellisia eroja, Parkkila sanoo ja korostaa sitä, että juuri nyt kannattaisi lähteä vaikuttamaan.
”Vaalit käydään, kiinnosti tai ei.”
Heidi Vättö muistuttaa siitä, että juuri nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin olla innostunut vaaleista.
– Vaalit käydään, kiinnosti tai ei. Politiikassa toimivat ihmiset eivät voi minkään vaalien kohdalla ajatella, että nyt ei kiinnosta, hän sanoo.
Vätön mukaan Kaakkois-Suomen vasemmistoliitossa ollaan kuitenkin innoissaan sote-uudistuksesta. Sen luomisessa käytännön tasolla halutaan olla mukana alusta alkaen.
– On helpompi hypätä junaan asemalla kuin juosta se kiinni, Vättö muistuttaa.
Hän toteaa, että kaakko on perinteisesti hankala alue vasemmistoliitolle. Esimerkiksi Etelä-Karjalan Eksotessa puolueella ei ole lainkaan edustusta.
– Se tarkoittaa, että meillä ei ole ketään nyt perustetuissa hyvinvointialueen ohjausryhmissä, Vättö sanoo.
– Siksi meidän täytyy panostaa näihin vaaleihin kovaa, että pääsemme mukaan, kun uutta aletaan luoda. Jos emme onnistu näissä vaaleissa, seuraavissa se ei ole yhtään helpompaa.
Kuntayhtymistä kokemusta
Vättökin painottaa sitä, että nyt päätetään isoista ja tärkeistä asioista.
– Kaikki, jotka ovat aiemmin olleet mukana kuntavaaleissa, ovat silloinkin pyrkineet päättämään muun muassa sote-palveluista ja niistä osa on ollut ylikunnallisia, Vättö muistuttaa.
Esimerkiksi Vätön omalla alueella Etelä-Karjalassa on jo vuosia toiminut kuntien yhteinen Eksote. Hän arvioi, että sote-uudistusta pidetään hänen alueellaan hyvänä ratkaisuna.
– Nyt Eksoteen valitaan päättäjät suorilla vaaleilla. Meille se ei ole iso uudistus. Nyt mennään näin, ja tätä on tehty niin pitkään, ja tätä kehitetään eteenpäin. Meillä tämä tämä ei herätä kritiikkiä.
– Hyvinvointialueen rakenteet ovat pitkälti valmiit, kun sairaanhoitopiirin ovat muodostaneet kunnat, joista myöhemmin tulee hyvinvointialue. Luulen, että täällä ihmiset pystyvät hahmottamaan uudistuksen. Mutta ymmärtävätkö he, miksi se tulee, se on eri asia.
Vätön piirin alueelle tulee kolme hyvinvointialuetta eli Etelä-Karjalan lisäksi Kymenlaakso ja Etelä-Savo. Näissä kaikissa on jo harjoiteltu hyvinvointialueen toimintaa laajoilla kuntayhtymillä. Kymenlaaksossa toimii Kymsote ja Etelä-Savossa Essote.
Janne Parkkila arvioi, että kuntia isompi sote-alue on hyvä ratkaisu. Hänen piiriinsä muodostuu kaksi sote-aluetta: Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala. Pohjois-Karjalassa on ollut jo useamman vuoden laaja kuntayhtymä Siun sote hoitamassa sosiaali- ja terveyspalveluita.
– Pohjois-Karjalassa rakenteet ovat olemassa aika pitkälle, kun taas Pohjois-Savossa ei ole ollut yhtä yhtenäistä aluetta. Siellä yhteistyön rakentamisessa pitää lähteä ihan alusta liikkeelle, valita väkeä toimitusjohtajasta alkaen, Parkkila sanoo.
Siun sote herätti runsaasti keskustelua aikanaan, kun se perustettiin. Vasemmistoliiton piirissä pelättiin, että palvelut eivät toimisi eikä tilanne kunnissa olisi parantunut
– Itse – työkseni kun myyn terveydenhuollolle – näen sen hyväksi, että on selkeä hallinto ja organisaatio sekä laajemmat hartiat tehdä asioita. Se pystyy suunnittelemaan paremmin koko alueen asioita, Parkkila arvioi.
Osaaminen huippuluokkaa
Heidi Vättö toteaa, ettei tiedä missään päin Suomea oltavan tyytyväisiä sote-palveluihin.
– Meillä Etelä-Karjalassa on joka kunnassa terveyskeskus. Nyt pienemmissä kunnissa elää pelko siitä, että palvelut katoavat kauemmas. Yhdenvertaisuus ja saavutettavuus on otettava huomioon.
Hän toteaa, että lappeenrantalaisena hänellä ei ole hätää. Toisin voi tilanne olla vaikkapa Rautjärvellä.
– Turvataanko siellä asuville palvelut omassa kunnassa, Vättö kysyy.
– Äskettäin Eksotessa äänestettiin siitä, annetaanko dialyysihoitoa jatkossa pelkästään Lappeenrantaan. Onneksi se kuitenkin säilyi Imatrallakin. Kyse on hoidosta, joka on sitä tarvitseville elinehto. Jos hoitoa saa vain yhdellä paikkakunnalla, matkat hoitoon venyvät sietämättömän pitkiksi. On huolestuttavaa, että tällaisia palveluja esitetään säästökohteiksi.
Parkkila muistuttaa, että Suomessa terveydenhuollon osaaminen ja taso ovat huppuluokkaa kansainvälisesti vertailtaessa.
– Mutta olemme surkealla tasolla hoitoon pääsyssä. Se on asia, jota pitää pystyä tarkastelemaan kriittisesti.
Vättö arvioi, että ihmiset kokevat joutuvansa odottamaan lääkäriaikoja sietämättömän pitkään.
– Kokemus on se, että kun varaat ajan hammaslääkärille, saat sen yli puolen vuoden päähän. Koronan takia jonot ovat kasvaneet entisestään kaikissa palveluissa. Kun ihmisille tulee tunne, että mie en pääse hoitoon, kasvaa kokemus eriarvoisuudesta äkkiä. Se on todellista.
Vätöllä on työnantajan kustantama vakuutus, jolla hän pääsee yksityisiin terveyspalveluihin.
– Olen perusterve ihminen ja tarvitsen harvoin terveyspalveluita. Mutta tietoisuus siitä, että pääsen hoitoon maksutta milloin tahansa, on tärkeä.Jollain toisella siihen ei ole mahdollisuutta. Nämä ovat isoja kysymyksiä.
Vättö huomauttaa, että hänen vakuutuksestaan huolimatta perhe ei pärjää ilman julkisia palveluja.
– Minulla on neljä lasta. Heillekin tyrkytettiin vakuutuksia, jotka korvaavat terveydenhuollon menot, mutta olen kieltäytynyt niistä. Minun täytyy voida luottaa siihen, että yhteiskunta hoitaa heidät.
Entä henkilöstö?
Hyvä hoito edellyttää myös riittävää määrää osaavaa henkilökuntaa.
– Se on ongelma kaikkialla Suomessa. Meillä on se hyvä puoli, että lääkäreitä koulutetaan Kuopiossa ja ammattikorkeakoulut sekä Joensuussa että Kuopiossa tuottavat muita terveydenhuollon ammattilaisia. Tilanne on kohtuullinen, Parkkila sanoo.
Myös Kaakkois-Suomessa on ongelmallista saada riittävästi työvoimaa sote-alalle.
– Jo pelkästään lääkärien houkutteleminen on vaikeaa, mutta tämä ei tarkoita pelkästään lääkäreitä, vaan ylipäätään sote-alan henkilökuntaa. Nyt mietityttääkin se, miten saamme jatkossa työntekijöitä pieniin terveyskeskuksiin, Vättö toteaa.
Kaakkois-Suomi on muuttotappioaluetta.
– Se ei tietenkään paranna palveluita, Vättö sanoo.
Väestö vanhenee ja keskittyy isoihin kaupunkeihin. Lappeenranta on Etelä-Karjalan kasvun veturi ja pärjää jatkossakin. Toisin on sitä ympäröivissä kunnissa.
– Sama ongelma koskee koko Suomea. Tietyt alueet kasvavat, ja tietyt alueet kuihtuvat. Väestökehitys liittyy kaikkiin asioihin, ei pelkästään sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Savo-Karjalan piirissä varsinkin Kuopio vetää väkeä jopa Pohjois-Karjalasta. Haaste on miettiä, miten pienemmille paikkakunnille saadaan järjestettyä palvelut järkevästi.
– Ei liene perusteltua, että 500 ihmisen kunnassa on kaikki palvelut koko ajan saatavilla, Janne Parkkila pohtii.
– Varmasti joudumme arvioimaan, miten tänne voi tuottaa palveluja. Kaikkien palvelujen ei tarvitse olla saatavilla joka päivä koko ajan. Emmehän välttämättä käy esimerkiksi hammaslääkärissä edes kerran vuodessa. Pitää ottaa huomioon myös palvelun tarve, mutta samalla huolehtia siitä, että on pääsy pääsy palveluihin.
lehti 